11/24/2015

aasiajuttuja

en todellakaan voi uskoa, että nyt on jo marraskuun loppu?? paljon on taas ehtinty tapahtua sen jälkeen, kun poistuttiin australian maaperältä. oikeastaan, koska aivan kaikki ei voi mennä suunnitelmien mukaan, oli meidän koko reissun ensimmäinen(!!) iso vastoinkäyminen itse ausseista lähtö. ei olisi varmaan pitänyt lopettaa viime postausta niin toiveikkaisiin tunnelmiin, sillä balilla purkautui pari päivää ennen meidän lähtöä tulivuori ja sitä seurannut lennon peruuntuminen jonka takia seuraava melkein viikko sujui tuntikausia puhelimessa expedian linjoilla jonottaen ja asioita selvitellen. yhtenä päivänä meinasi päästä itku, kun kolmen tunnin odotuksen jälkeen pääsin viimein puhumaan yhdelle työntekijöistä, joka kiven kovaan yritti väittää, että meidän lentohan on jo käytetty eikä tiennyt muutenkaan mistään mitään yhtiön korvausperiaatteista. lopulta meni hermo ainaiseen soitteluun ja odottamiseen, ja päätettiin tarttua virgin australian tarjoamaan vaihtoehtoon ja vaihtaa kohdetta kokonaan. vaihtoehdoista päädyttiin thaimaan phukettiin, ja meidän jakartasta lähtevät lennot jäi sitten kokonaan käyttämättä, mutta ainakin päästiin oikealle saarelle kuala lumpuriin menoa ajatellen. yövyttiinkin johnin luona yhteensä se reilu puolitoista viikkoa, ja paikka alkoi vaikuttaa jo aidosti älyttömän kotoisalta, melkein liiankin, joka oli yksi syy miksi päätettiin vain lähteä mahdollisimman nopeasti taas liikkelle, ettei jäätäisi liian pitkäksi aikaa jumittamaan. tokavikana iltana illallistettii johnin kavereilla, (aivan tajuttoman upea, avara, marmorilattiainen koti, ja ruokana mitäs muutakaan kuin pizzaa, todella kelpasi meille!) ja kun kerrottiin, ettei oltu keritty nähdä meidän 2,5kk aikana kuin yksi kenguru, oli eräs uusseelantilaispappa sitä mieltä, että asialle oli saatava muutos. seuraavana päivänä ennen lentokentällemenoa löydettiinkin itsemme tämän papan, johnin sekä mahtavan aussifarmarin kyydistä ajalemassa nelivedolla ympäri jälkimmäisen farmeja kenguruita takaa-ajaen, ja nyt voinkin sanoa nähneeni niitä varmaan satoja! ei mikään hullumpi tapa viettää viimeistä päivää.

johnin keittiön ikkunasta avautuva näkymä, josta saatiin nauttia se vajaa kaksi viikkoa
lentokoneen noustessa ilmaan oli olo tosi epäuskoinen, kaksi ja puoli kuukautta samassa maassa piti sisällään ihan älyttömästi ikimuistoisia kokemuksia, tapasin niin monia uskomattoman ihania ihmisiä ja näin sellaisia paikkoja, joista en suomessa lähtiessäni ollut edes uskaltanut kuvitella. nuo kaksi kuukautta lukeutuvat ehdottomaksi mun elämän parhaiden joukkoon, mutta siitä huolimatta olin ja olen ollut tyytyväinen valintaan, olla jäämättä sinne vuodeksi tai pariksi. palaanko joskus ausseihin takaisin? toivon todella. australian ihan todellinen koko ei hahmottunut mulle edes lukuisten yöbussien jälkeen, mutta kun lentokoneen nousun, inside outin katsomisen, illallisen sekä kahden modern family jakson jälkeen katsoin karttaa ja huomasin meidän olevan vasta aussien puolessavälissä, ei voinut kuin kelata, miten paljon olisi vielä nähtävää. fraser island ja byron bay oli varmaan mun ehdottomat suosikkipaikat, ja sydney ja brisbane kaupunkeina älyttömän ihania, mutta toivon, että joskus pääsisin reissaamaan vielä west coastin ja käymään katsomassa perthin, darwinin, ulurun sekä meidän skippaaman agnus watersin. ihan ensvuonna en ole ehkä ausseihin taas lähdössä, mutta varmasti vielä joku päivä, kunhan saan rahallisen tilanteen taas jaloilleen!

phuketin kata beach ja kulkukoiruli
rusketuksen palailu hymyilyttää, ja niin kyllä alle euron maksava oreo-matchajädekin













phuketissa vietettiin lopulta kolme yötä, eikä se vuorostaan kyllä lukeudu mun suosikkipaikkojen listalle. mun rakastama kuumankostea ilma (ihan tosi tykkään!), älyttömän hyvät hedelmät, tosi edullinen hotellihuone ja aasialainen ruoka oli kivaa, mutta loppu aiheutti vain ahdistusta. mulle aasiassa turistina olo oli ihan uusi juttu, sillä hostperheiden seurassa pari vuotta sitten kulkiessa suhtautuivat kaikenmaailman kauppiaat hyvin eri tavoin, mutta phuketissa massagemassage welcome welcome tuk tuk tuk alkoivat tulla korvista ulos jo muutaman ensimmäisen tunnin aikana. aluksi tuntui myös hankalalta löytää kivaa ruokapaikkaa, sillä agressiiviset tarjoilijat suomenkielisine menuineen olivat vähän luotaantyöntäviä, mutta lopulta löydettiin syrjemmästä tosi kiva paikka, jossa pystyttiin syömään rauhassa kamalalta turistirysältä. hirveä phuket ei todellakaan ollut, kata ja karon beach olivat nätit ja meidän hotellin parvekkeelta maisemia ihastellessa ja jutellessa kului nopeasti tunti jos toinenkin. uskaltauduttiin myös seikkailun ja rahansäästön nimissä paikallisbussin kyytiin ja 35 bahtilla päästiin tunnin päässä sijaitsemaan ostoskeskukseen ihalemaan halpoja jälkkärijuttuja, jotka olivat lopulta ainoita, jota lopulta päädyttiin ostamaan. 

paikallisbussit tuli tutuksi niin thaimaan kuin malesiankin puolella..

reissuväsymys ja ihan paras kapseli
phuket oli siis reissuna kuitenkin onnistunut, ja kolmen päivän päästä vastoin alkuperäistä suunnitelmaa ottaa yöbussi suoraan kuala lumpuriin jouduttiinkin täyteenbuukkausten takia lentämään phuketista malesian penangiin, jossa olin kanssa kaksi vuotta sitten vieraillut. päädyttiin jälleen kerran ottamaan paikallisbussi (mun osalta alkaa rahat olla aika tiukilla, joten kaikki keinot käyttöön!), ja köröteltiinkin seuraavat kaksi tuntia teillä tietämättömillä, kunnes kuin ihmeen kaupalla löytyi tutunniminen ostoskeskus, jonka kohdalla noustiin kyydistä ja löydettiin kävellen meidän _kapseli_hotelli. olin vastaavista kuullut vaan jostain tokiodokkareista, mutta meidän kapselit oli kyllä mun mielestä siistimpiä kuin olisin uskaltanut kuvitellakaan! koko hotelli oli ensinnäkin aivan käsittämättömän siisti, ja puhtaanvalkoisen "kapselin" sisällä oli megamukavien tyynyjen, hyvän patjan ja telkkariruudun lisäksi älyttömän hauskat valot, peili sekä meille valmiina jätetyt vesipullot. huvittavinta oli, että tämä melkein epäilyttävän puhdas ja melkein tyhjillään oleva (ainoat asiakkaat taisi olla aasialaisopiskelijoita, oltiin ainoat länsimaalaiset) hotelli sijaitsi vähän likaisenoloisella kuoppaisella ja tiuhaan viemäröidyllä sivukadulla, mutta sijainti oli hyvä ja ehdottomasti yöunetkin, joten ei kyllä valitettu! penangissa meidän pari päivää sujui kivasti street food courtiin tutustuen, leffassa (uusi paranormal activity) käyden, mulle jo tutuksi tulleessa älyttömän isossa kek lok si temppelissä vieraillen sekä instakuvaan kommenttia laittanutta pohjoisen hostsiskoa, sekä tämän serkkua yllättäen tavaten. oli tosi hauska nähdä qiitä pitkästä aikaa, ja penang on muutenkin mun mielestä ihana. phuketia vastoin ei länsimaalaisia juuri näkynyt, eikä täten ärsyttävää kaupittelumeinikiäkään tarttenut kestää liikoja.

monet turistit kokevat tärkeäksi pitää polvet ja olkapäät peitettyinä koko ajan, mutta itse hostperheiden vinkeistä oppineena kuljin ja kuljen malesiassa huoletta shortseissa (paitsi tietenkin paikoissa, joissa erikseen peittävämpää pukeutumista pyydetään). täällä saa kuitenkin osakseen aivan älyttömän paljon tuijotusta, täysin huolimatta siitä, mitä on laittanut päällensä. ausseissa mun käyttämät lyhyet shortsit ja crop-top yhdistelmät oon kuitenkin jättänyt käyttämättä, ja mulla on ollut nää samat vaatteet mitä kuvassa valehtelematta melkein joka päivä päällä, hups. musta ei ehkä värivalintana oo mikään huippu tälle ilmastolle, mutta ainakin saa vähän suojaa auringolta, kun se tuolta pilvien takaa viitsii välillä näyttäytyäkin!
kek lok si temppelin yksi sadoista buddhapatsaista
katuruoka on parasta, toistaiseksi on käynyt hyvä tuuri eikä mistään meidän syömästä oo tullut kummalleekaan mitään ikävyyksiä!
penangista päästiin kuala lumpuriin lopulta bussilla, ja matka oli hieman mielenkiintoinen. oltiin luonnollisesti päädytty halvimpaan vaihtoehtoon, ja ukkosmyrskyssä valtatietä huristellessamme tippui katosta tiheään tahtiin kylmiä vesipisaroita mun päälle, ja muutama rivi edessäpäin oleva nainen oli selvästi kulkenut bussilla aiemmin, sillä hänellä oli päänsä päällä koko matkan aukinainen sateenvarjo. että näin malesiassa! perille päästiin kuitenkin jotenkuten turvallisesti ja yhden junapysäkin jälkeen meitä olikin vastassa malesianmummini kaveri annikki tämän apulaistytön estelitan kanssa. asuttiinkin koko meidän yhteinen KL-viikko annikin luona, ja meidän iloksi talossa oli myös kolme aivan ihanaa kultaistanoutajaa, joista meidän suurimmaksi lemppariksi nousi täydellisen kaunis ja aina niin iloinen seitsemänvuotias rusty. valehtelisin jos väittäisin, että meidän kuala lumpur -viikko oli jotenkin äärettömän tapahtumarikas, mutta näytin vilmalle aitoa malesialaiselämää niin hyvin kuin osasin: pyörittiin joka päivä isoissa ja avarissa mun rakastamissa ostoskeskuksissa (forever 21, cotton on, topshop, h&m tuli täälläkin tutuksi), ostettiin ja luettiin kirjoja, syötiin hyvin halvoissa food courteissa, pakoiltiin kaatosateita ja käytiin leffassa katsomassa spectre ja mockingjay, ja vietettiin kaikinpuolin rentoa ja mukavaa elämää. kyllä huomaa, että reissailu taas vähän "rauhoittunut", kun mun jalkojen mustelmat on kerinneet parantua eikä uusia juuri tullut tilalle - en valita! kuala lumpur on musta älyttömän kaunis kaupunki ja upeesti valaistut twin towers ja kl tower öisin mun mielestä harvoja oikeesti kauniita rakennuksia maailmassa.

jokailtainen valoshow twin towersien edessä, kuala lumpur on vaan ihana!
malesiassa ymmärretään joulukoristeiden päälle... eikä täällä tuomita mun selfieidenottoa, sillä kaikki ottaa niitä itsekin jatkuvasti :D

nyt ollaan singaporessa, jonne saavuttiin eilen hyvin jännittävissä tunnelmissa jälleen kerran halvimmalla mahdollisella bussilla. (vilman blogista voi lukea lisää) eilen käytiin kurkkaamassa näiden junasysteemi, keskusta, pilvenpiirtäjien valot sekä sattumalta joku siisti valoshowsysteemi. singapore on malesiaa ja thaikkuja huomattavasti kalliimpi, mutta kaikin puolin tosi kaunis ja siisti paikka. yövytään nää pari yötä pitkästä aikaa kunnon hostellidormissa, ja tää on tosi viihtyisä ja kiva vaikka aasian hintatasoon nähden aika kallis (17e yö). huomenna lähdettäessä meidän tiet erookin sitten viikoksi ennen taas bangokissa näkemistä, kun vilma suuntaa krabille ja mä takaisin kl:ään hostperheen luo. jiayiniin törmäsinkin sattumalta klcc:n ostoskeskuksessa (siinä oli varmaan ulkopuolisilla meissä ihmettelemistä), ja ootankin innolla, että pääsen taas näkemään koko muunkin perheen! meidän viime bussimatkasta järkyttyneenä pelasin nyt vähän varman päälle, ja varasin astetta hienomman bussin, johon kuuluu ateria ja kaikki. hostit lupasikin jo hakea mut heidän läheiseltä juna-asemaltaan, kunhan löydän sinne tavaroineni, ja enköhän löydä, sillä kuljettiin meidän kl-viikkona junilla sen verran ahkerasti! vielä on kysymyksenä se, mistä päin singaporea tämä mun bussi lähtee, mutta eiköhän sekin selkiydy ajallaan.

päätettiin viettää meidän kuukausipäivää (eli tänään 3kk reissussa!!) kerrankin kunnolla, ja mikäs olisikaan parempi vaihtoehto juhlapaikalle kuin universal studios! saatiin meidän hostellilta alennuslippu, sää suosi oikein hyvin puolet päivästä ja oli muutenkin älyttömän kivaa ja takas palattiinkin jalat väsyneinä ja pää pyörällä päivän vaihteeksi vähän erilaisista seikkailuista. mulla ei ollut odotukset mitenkään älyttömän korkeella, sillä pelkäsin singaporen version tuntuvan jotenkin "huonommalta" orlandossa pari vuotta sitten käymisen jälkeen, mutta päin vastoin olin moneen asiaan tuolla itse asiassa paljon tyytyväisempi! pienempihän toi tietenkin oli, mutta sehän vaan sopi meille, sillä oltiin puistossa vaan tää yksi päivä ja meillä jäi siltikin muutama laite käymättä. rahan käyttö lippuihin ei siis kyllä harmittanut yhtään, vaikka alkupäivästä näytti pahasti siltä, että meillä jää laitteista isoimmat kokonaan sään takia käymättä. onneksi täällä päin maailmaa pahimmatkaan ukkosmyrskyt ei yleensä kestä kauhean kauaa, ja lopulta tää päivä oli kyllä aika täydellinen!

kuuden tunnin bussimatkan jälkeen hypättiin vaan junan kyytiin ja yritettiin löytää "keskustaa" just tällaisten näkymien toivossa - ja lopultahan se löydettiinkin!
singaporen universal studiosissa yritettiin päästä tähän jo aamupäivästä, mutta ihmiset käännytettiin pois ukkosmyrskyn takia. iltapäivällä sää onneks selkeni, ja 65 minuutin jonottelun jälkeen päästiin pyörimään pää alaspäin ja oli kyllä kivaaa niinkuin kaikissa muissakin uss:n laitteissa, mielettömästi panostettu ja ei jäänyt kyllä tippaakaan jenkkipuiston varjoon!
villiä menoa since 24. elokuuta



tajusin tässä ihan vasta, että mulla on kotiinpaluuseen enää 2 viikkoa.  ihan käsittämätöntä. oon niin innoissani joulujutuista sekä kylmästä säästä (kyllä, kylmästä), että hyvä kun maltan olla välillä säätämättä ilmastointia pakkasen puolelle, ja en kyllä malta odottaa, että näkee perhettä, ystäviä, kummeja ja läheisiä taas! samalla on kyllä tämmöisen reissun jälkeen joulun viettoon "raihoittuminen" kyllä ihan paikallaan. oon näiden kolmen kuukauden aikana kokenut kyllä koko tunteiden kirjon ja välillä on meinannut hermot mennä jatkuvaan epävarmuuteen, joka on varmaan pitkäaikaisreissaamisessa se kaikista rasittavin osuus. onko kaikki mukana, ehditäänkö me meidän bussiin, onko tämä oikea asema, mistä saadaan mittaritaksi, olisiko meillä pitänyt olla printatut liput, uskallanko laittaa macbookin bussin ruumaan, miksi ne käskee meidän nousta pois, onko tämä bussi edes menossa singaporeen, pitääkö meidän jäädä tässä kun osa nousee pois, mihin meidän bussi matkatavaroineen katosi, ollaanko me nyt perillä, uskalletaanko nousta tämän toisen bussin kyytiin, sieppaavatkohan nämä oudot tyypit meidät, ollaanko me edes menossa oikeaan suuntaan, miksei kukaan taksikuski osaa meidän hostellille, saakohan tästä ruokamyrkytyksen, missä on jälleen kerran juna-asema, millä asemalla piti jäädä, onkohan tämä oikea suunta, varastaakohan huonekaveri yöllä mun rahat ja niin edelleen ovat kysymyksiä, jotka on pyöri mun mielessä pelkästään eilisen aikana. siirtymät on tavallaan kaikista rankimpia, kun epätietoisuus on huipussaan ja on uuteen paikkaan totutteleminen vie aikansa, mutta toisaalta maisemanmuutos on älyttömän palkitsevaa, ja oonkin niiiin iloinen siitä, miten paljon ollaan näiden kuukausien aikana ehditty nähdä! uskon, että nää mun viimeiset kaksi viikkoa tulee kulumaan todella nopeasti, mutta aion nauttia aasiasta niin hyvin kuin voin vielä ennen ihanaa joulua ja sen jälkeen odottavia velvollisuuksia kuten tulevaisuuspohdintaa, työnhakua sekä yhä mun mielessä tuntemattomana pysyvän paikan pääsykokeisiin lukua. ei, en ole löytänyt tältä reissulta itseäni, mutta oppinut kyllä vaikka mitä - varsinkin sen, että ihan sama mikä tilanne kyseessä niin asioilla on aina tapana järjestyä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti