10/07/2015

there was nowhere to go but everywhere

ihan käsittämätöntä, miten nopeesti täällä aika voi ees mennä... kaks ja puol viikkoa sitten saavuttiin väsyneinä brisbanen keskustaan ja seittemän aikoihin illalla surffailtiin kuumeisesti reviewtä ja yritettiin löytää edes suht ok:n olosta paikkaa ees kyseiseksi yöksi. epätoivoissamme päädyttiin väliaikaratkaisuna brisbane backpackers resorttiin, ja tätä väliaikaisratkaisua on jatkunut nyt 17 yötä, eikä vaihtaminen oo käynyt kyllä mielessä kertaakaan. ihan jees vaihtelua cairnsin hostellirumballe!!
hostellina bbr ei oo mitenkään erikoinen: tää on reippaasti isompi kuin ykskään aiemmista hostelleista missä ollaan oltu, eikä vastoin aiempia täältä löydy ilmasta wifiä eikä "resortille" saa tuoda omia alkoholijuomia (mikä on johtanut kaikenlaisiin luoviin ratkaisuihin). kaikesta huolimatta ollaan viihdytty täällä loistavasti: ihmiset on tosi mukavia, dormit mun mielestä älyttömän kotoisia, kaikkialla on siistiä, keittiö yllättävän toimiva, tekemistä löytyy yleisen sohvilla tai aurinkotuoleilla loikoilemisen lisäksi pöytätenniksen, koriksen ja futiksen muodossa ja ollaan otettu melkeen joka päivä älyttömän kotoisa leffahuone haltuun. meillä on käynyt kanssa huonekamujen kanssa varsin hyvä tuuri: eka päädyttiin hauskojen disneyfanaatikko-ranskalaisten kommuuniin, tokaks joidenkin brittipoikien pitkäaikaisasuntoon (pojat oli ostaneet mm. taulutelkkarin, peitot, lipastot ja pleikkarin omaan kuuden hengen dormiinsa) ja nyt ollaan viimeiset puoltoista viikkoa oleskeltu alakerrassa tosi mukavien huonekamujen kanssa kaheksan hengen dormissa: hollantilaisen tosi ihanan tytön (joka harmiksi eilen jatkoi matkaa mustikanpoimintahommiin) ansiosta meillä oli käytössä pitkään suoristusrauta ja fööni sekä päästiin välillä auttamaan viinipullon tyhjentämisessä, virolainen maailman kovaäänisin kuorsaaja ojens meille vaan yks päivä randomisti milkywayt, hokee välillä suomalaisia sanoja ja päästiin fiilistelemään yks aamu tän kännykästä soivan kran turismon tahtiin, eteläafrikkalainen vähän vanhempi mies jakaa sen farmilta saamia kaupoissa oikeesti kalliita mangoja, brasialainen mukava opiskelijapoika tekee kotiläksyjään ja hollantilainen varmaan maailman pisin mies herää aamuyöllä duuniin mutta jaksaa silti pilailla meidän kustannuksella päivästä toiseen. eli huikeita tyyppejä kaikki! 

täällä on jotenkin mahtavaa, miten ihmiset jakaa kaiken ja on muuten vaan ihan älyttömän ystävällisiä: kaikille on helppo puhua, kun kaikki on samassa tilanteessa, ja vaikka ihan aluksi ausseihin tullessa tunsin oloni vähän ulkopuoliseksi muiden backpackereiden keskuudessa, tuntuu tää elämäntapa nyt niin tutulta, omalta ja mukavalta kuin vaan mahollista. muistan vieläkin, kuinka flying monkeyyn tullessa kerrottiin staffille, että nää on meidän ekat yöt hostellissa ja tyypit totes oitis nauraen, että teillä on paljon opittavaa. ja paljon sitä on nyt opittukin.
miltä on näyttänyt meidän arki? ekat päivät kulu brisbaneen tutustuessa, ja nyt keskusta kauppoineen (forever 21 ja cotton on, miten tuun pärjään ilman niitä, kun tuun takasin suomeen??? sniff) tuntuu jo tosi tutulta. sushi on halpaa, yleiset puistoalueet jätskikiskoineen on ihania, ilmastoitu kirjasto tuntuu jo toiselta kodilta, ja ollaankin pyöritty näiden asioiden ympärillä uusien hostellikamujen kanssa aika tehokkaasti.

meidän iloksi whitsundaylta ja fraser islandilta tuttu julia tuli kanssa vähän meidän jälkeen noosasta brisbaneen, ja päästiin yhdessä tutustumaan casinoon, kaupungin ilmaiseen lauttaan ja muutenkin viettämään vielä aikaa yhdessä. julian aussireissu oli kuitenkin harmiksi tulossa päätökseen, ja saatiin ihan mieletön mahis päästä saattamaan meidän uutta kamua byron bayhin milläkäs muullakaan kuin yksityiskoneella. julian tuttavaperheen isä harrastaa lentämistä, joten pääsin ekaa kertaa elämässäni pienkoneen kyytiin ja oli kyllä älyttömän siistiä päästä näkemään ausseja yläilmoista. upeiden maisemien lisäksi nähtiin mm mamavalas vauvansa kanssa!! kyllä sitä paluumatkalla kiitteltiin, ihan mieletöntä, että tämmöistä voi päästä kokemaan ihan ilmaiseksi. ihmiset on mahtavia.

ehdottomasti oudointa on ollut se, miten paljon suomalaisia ollaan nähty. yks ilta bilettelemässä kävelin baarin halki, kun mut pysäytti joku random poika. kuulumisien kyselyn jälkeen tää kysy, mistä oon kotosin ja vastattuani tää alko latelemaan ihan innoissaan suomalaisia lauseita. pian  vaaleahiuksinen tyttö, ilmeisesti pojan kaveri liitty keskusteluu ja kysyi, että oonko mä oikeesti suomesta ihan suomen kielellä. kuulemma ei ollut nähnyt viimeiseen kolmeen vuoteen yhtään suomalaisia mun lisäksi??? vaikea uskoa, sillä meiän hostellissa on suomalaisia meidän lisäksi 6!!! ihan sairaasti verrattuna siihen, että ollaan oltu melkeempä kaikkialla muualla oikeesti ainoot suomalaiset. alan pikkuhiljaa ymmärtämään, miltä tuntuu olla saksalainen australiassa. mun puolesta meitä suomalaisia vois olla pikkasen vähemmän, mutta minkäs teet haha.
random pallopelejen, kerrankin kunnollisen ruuanlaiton ja yöelämään tutustumisen sekä yläilmoissa lentelyn lisäksi oon päässyt kokemaan aussilääkärin sekä täällä sairastelun. kuten tosta yhdestä kuvasta näkyy, oon ollut aika lailla mustelmien täplittämä (kutsukaa vaan dalmatialaiseksi), mutta onneksi verikokeen mukaan huolta ei ole, vaan oon vaan ilmeisesti telonut itteäni tehokkaasti. maanantaina heräsin yöllä ihan kuumeessa ja näin koko yön unta jauhelihan paistamisesta ilman öljyä ja aamulla heräsin vähän puolikuntoisena, ja nyt vielä torstaina tuntuu olo vähän väsyneeltä ja nuhaiselta, vaikkakin huomattavasti paremmalta.

meidän työnhaku taas..... no sanottaisko, että täällä suunnitelmat muuttuu varsin lennossa. mun idea jouluksi kotiin tulemisesta on sen sijaan yhä pitänyt, mutta se työnteko jäänyt vähän kakkoseksi. puoliksi lennossa tehdyn sopimuksen mukaan aion ottaa pienen riskin ja viedä reissun loppuun omilla säästöillä. tuli yllätyksenä, miten ihanilta läheisiltä saadut yolahjarahat sekä mäkistä ja ääninäyttelystä kertyeet säästöt onkin oikeesti riittäneet, ja näillä näkymin gold coastin, sydneyn, melbournen sekä ainakin balin ja malesian näkeminen näyttää täysin maholliselta. kyllä, maksoin working holiday viisumista ja suoritin myös rsan netissä ja oon lähetellyt ja vienyt cover lettereitä ja resumeita noin kymmeneen paikkaan, mutta töiden löytäminen vaan muutamaksi viikoksi on tällä hetkellä älyttömän hankalaa asettuminen tänne tai edes australiaan oikeasti pitkäksi aikaa ei tunnu omalta, vaikka paikkana tää onkin vaikka kuinka ihana. mua on aina kiinnostanut ajatus opiskelusta tai oikeesti pitkään työskentelystä ulkomailla, mutta australia ei ole se maa mulle sitä varten. maailma on niin älyttömän iso paikka, ja mulla on vielä niiiin paljon nähtävää, että en tahdo jäädä liian pitkäksi aikaa tänne. ei todellakaan ole kyse siitä, ettenkö mä viihtyisi: oon aivan älyttömän ilonen, että päätin tulla tänne, enkä oo hetkeäkään, kertaakaan ees huonoina päivänä katunut tätä päätöstä, vaan pidän sitä yhtenä parhaina mun koko elämässä. tällä hetkellä elämä on sen verran mukavaa, että tänne voisi helposti jäädä vaikka puoleksi vuodeksi rentoilemaan, ja oon kokenut ihan mielettömästi huikeita juttuja, tavannut käsittämättömän ihania ihmisiä, nähnyt just semmosia paikkoja, joista oon aina vaan unelmoinut ja niin kliseiseltä kuin kuulostaakin tuntuu, että  tosi lyhyessä ajassa oikeesti kasvanut ihmisenä: enää ajatus uuteen kouluun yksin menemisestä, omasta kämpästä, itsenäistymisestä tai tulevaisuudessa yksin reissaamisesta ei pelota, ja omalta mukavuusalueelta poislähdön myötä tuntuu, että oon kanssa oppinut tuntemaan itteni (sekä tietenkin vilman haha) vähän paremmin. parasta tässä on se, että vielä on sekä rahaa että reissua jäljellä, enkä malta odottaa mitä kaikkea huikeeta meillä on vielä edessä.

näillä näkymin kotoutuminen ois tiedossa joskus joulukuun tienoilla, eli työntekoa lukuunottamatta aika lailla alkuperäisen suunnitelman mukaan mennään. ymmärrän hyvin, että monelle tää päätös tuntuu oudolta ja ite en koe sitä tarpeelliseksi kaikille (varsinkaan täällä, jossa ihmiset tekis kaikkensa saadakseen pysyvän oleskeluluvan) yrittää selittääkään. vaikka suomi ei aina tunnukaan siltä "mun maalta" mä todella todella todella rakastan mun elämää ja siihen kuuluvia ihmisiä suomessa, ja sen takia takaisin palaaminen ei tunnu vaikealta, vaikka elämä täällä onkin huikeeta. suomeen tullessa aion rentoutua uuteen vuoteen asti: joulusuunnitelmat on vielä täysin auki, sillä perhe on aattona koneessa matkalla floridaan, jonne mulla ei tällä hetkellä ole edes kauheasti innostusta lähteä, joten saatan pyöriä vaarilassa tai esim even nurkissa tonttuilemassa, sen näkee sitten! tammikuussa on pakko saada joku ote elämään ja alkaa miettimään tulevaisuutta opiskeluineen (pienenä mahollisuutena ulkomailla opiskelu kummittelee yhä mielessä) - keväällä tiedossa on pääsykokeisiin lukemisen lisäksi toivottavasti paljon töitä, joilla saan mahdollistettua mitäs muutakaan kuin lisää matkustelua. nyt vaan aika nähdä, miten pitkälle ja minne kaikkialle mun rahat vielä riittää. elämä kuljettaa ja silleen ja kuka tietää, mitä vielä tapahtuu! haleja kovasti kaikille suomeen, mulla on ihan tajuton ikävä kaikkia rakkaita siellä! <3 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti