9/28/2015

the east coast experience

pieni varoituksen sana lienee paikallaan, sillä näiden vajaa parin viimesen viikon aikana on tapahtunut paljon. meidän alunperin suunniteltu kuukauden mittainen oleskelu cairnsissa jäi lyhyeen, kun todettiin, että paikka alkaa olla aika nähty eikä sinne asettuminen tuntunut oikealta, vaikka kaupunkina ihana ja viihtyisä, vaikkain ehkä jopa liian backpackerien asuttama cairns olikin. bookattiin greyhound bussifirmalla puolispontaanisti meidän puolikas eastcoastmatka, ja vaikka hintaa olikin reippaasti saatiin ihan suht siedettävään hintaan ahdettua vajaa kahteen viikkoon kolme etappia, joista kaksi oli semmoset ehdottomat must-do jutut täälläpäin maailmaa. 

meiän cairnsoleskelu huipentui kello viiden herätykseen white water raftingia varten, ja jo parin tunnin päästä oltiinkin kirjaimellisesti uimassa läpi koskien, mikä oli mulle kyllä älyttömän pelottava (nielin n. 8,5 litraa vettä), mutta siisti kokemus. loppujen lopuksi kuljettiin huikeen porukan (usalaiset veljekset, britti matt, me eli team finland ja mahtavat, älyttömän hauskat “ohjaajat”) kanssa n. 7,5km koskea alas pienillä rafteilla, ja päivä oli kaikin puolin ihan älyttömän hauska, vaikka kiviin paiskautumisesta johtuvat mustlemat näkyy mun iholla yhä vieläkin. illalla odoteltiin meidän yhdeltä lähtevää yöbussia vanhassa kunnon woolshedissa mattin, hyvän ruuan ja ilmasten juomien merkeissä, ja lopulta kun aika koitti sanottiin laguunille ja pelikaaneille heipat ja raahattiin matkalaukut greyhoundin punaiseen dösään ja vaivuttiin unten maille. 

mulla unet jäi kuitenkin pikkasen vähille, ja kello kuuden aamulautalla kohti magnetic islandia ajattelin itekseni, etten oo todella tainnut olla koskaan yhtä väsynyt. edes aamuauringossa kivillä pomppiva wallaby ei saanut mua innostumaan, ja kun viimein saavuttiin hostellille bussilla, jonka lipun maksoin virkeänä honkongin dollareilla, simahdettiin molemmat aurinkoon asetetuille riippumatoille ja nukuttiin siinä ihan mukava tovi. kahden yön saarivierailu oli kuitenkin kokonaisuudessaan kaikin puolin onnistunut: hostelli oli aivan ihana ja viihtyisä, dormien ovesta tultiin suoraan terassille, jossa oli merinäköala ja ne oli käytännössä pieniä mökkejä. ekana päivänä nähtiin jälleen miaa, koettiin ihan mielettömät suihkut (sopivan lämmin vesi ja täydellinen veden paine ei oo mitään itsestäänselvyyksiä täällä) ja kello yhdeksältä nukkumaanmenoa seuras toisen päivän kevyt (tuskallinen) 20km lenkki läpi saaren, eka koalahavainto ja hostellin tarjoama illallinen italialaisen tytön kanssa sekä biljardiharjottelut, öiset kalliokiipeilyt ja jälleen kerran ilmaset juomat britti- ja irkkupojan seurassa.magneettisaarelta meidän matka jatkui jälleem airlie beachille, jossa yövyttiin kaksi yötä magnums-hostellissa. nää yöt olisin mielelläni jättänyt välistä, sillä jostain syystä koin oloni hostellissa tosi epämukavaksi. dormit oli kuin autotalleja, sängyt liian pieniä, olin kaikin puolin tosi väsynyt koko meidän siellä olon ajan, eikä airlie beachilla ollut paljon nähtävää. ainoa asia, mikä sai mut hostellissa naurahtamaan oli “stricly no alcohol” -kyltti yleisessä wifialueella, joka oli todellisuudessa todellinen juomapelien areena, jossa wifi ei edes toiminut. meidän airlie beachilla valtaosa ajasta kuluikin mcdonaldsissa, jossa saatiin nauttia ilmaisesta internetyhteydestä. jutskailtiin kuitenkin mm yhden meidän huoneessa olevan ranskalaisen kanssa ja saatiin kuulla, että hän oli asunut kyseisessä huoneessa jo kuukauden ja tehnyt ilman viisumia pimeesti töitä viereiselle kahvilalle, ja hyvin näytti viihtyvän! 







airlie beachista lannistuneena mun odotukset meidän tulevasta whitsundays tourista ei ollut kovin korkeella, kun saavuttiin bussipysäkille odottamaan joukkokyyditystä. kahden yön oleskelu meidän omalla saarella, vajaa viidenkymmenen muun reissaajan kanssa osottautu kuitenkin ihan älyttömän hauskaksi kokemukseksi. meillä kävi porukan kanssa tosi hyvä tuuri, ja tutuiksi tuli mm maailman hauskin israelilainen poikaporukka armeijanjälkeisellä matkallaan, maltalainen pari, monta huikeeta yksinreissaavaa tyyppiä, mielettömän hyvin laulava hollantilainen, todella monta saksalaista sekä itävaltalainen ennen ausseissa lasketteluvalkkuna työskennellyt tyttö julia ja ruotsalaiset kaverukset. päästiin nauttimaan ruuasta, näkemään maailman valkohiekkaisin ranta ja uimaan aalloissa sekä snorklaamaan ja tutustumaan laivan huippuun henkilökuntaan. illat sujui juomapelien, karaoken ja yöllisen altaassapolskimisen merkeissä, ja loppujen lopuksi reissusta jäi mieleen ilmaiset hieronnat, altaaseen heittely, herkullinen kookosmaito, suolaveden maku suussa sekä kaikin puolin hyvä fiilis. kun meidän vene saapui taas satamaan odoteltiin uusien kamujen kanssa meidän seuraavaa yöbussia, ja hyvästien jälkeen tuntui taas huisilta tuijotella ikkunasta pimeästä loistavia tuhansia ja tuhansia tähtiä ja aatella kuinka puol vuotta sitten ei ollut ees tietoa koko ausseihin lähdöstä.

hervey baylle matka taittui ihan mukavasti, vaikka bussia jouduttiinkin vaihtamaan kahteen otteeseen kolmelta yöllä sekä kuudelta aamulla. aamukuuden uudessa bussissa kohdattiin kuitenkin ylläri, kun meidän eteen istui varsin tutunnäköiset saksalaiset, jotka olikin samat tytöt kuin cairnsin woolshedissa! nopeasti kävi ilmi, että oltiin samalla fraserreissulla, ja hostelliin viimein saapuessa huomattiin, ettei tytöt olleet ainoat tutut vaan ruotsalaiset sekä itävaltalainen julia oli tulossa kanssa samalle retkelle. törmättiin myös jälleen kerran white water raftingissa tutuksi tulleeseen mattiin, ja ei voinut kuin todeta, että aussit on loppujen lopuksi kaikesta koossaan aika pieni paikka. autettiin yhtä tyttöä tyhjentämään loput sen laatikkoviinistä ja kuunneltiin muiden fraserkertomuksia ja herättiin seuraavana aamuna viideltä valmiina checkkaamaan ulos. meidän autossa oli loppujen lopuksi meidän kahden lisäksi julia, saksalaiset tytöt, norjalainen marie, sveitsiläinen fabio sekä sir driveriksi oitis nimetty yoni, joka joutui toimimaan meidän kuskina melkeen koko reissun ajan, sillä kukaan meistä muista ei joko iän, taitojen tai kortillisuuden puolesta ollut ajokyvyllinen. mä, vilma ja julia saatiin pienimpinä tyttöinä kunnia ahtautua ihan käsittämättömän ahtaalle takapenkille, josta johtuen oon yhä aivan mustelmilla. 



fraser island oli saarena ihan älyttömän siisti. järvien vesi oli täysin kirkasta ja puhdasta (kyllä, maistoin, ja se voitti kyllä kaikki australian hanavedet 6/0) ja metsissä kävellessä taittui matka hyvin ilman kenkiä, sillä maa oli kaikkialla pehmeän hiekan peitossa, ja meillä kävi jälleen kerran älyttömän hyvä tuuri porukan kanssa. hyvä tuuri ei kuitenkaan yltänyt aivan säähän asti, vaan saatiin niskaamme ihan kiitettävät määrät vettä, ja valtavaosan ajasta hytisin kylmästä, mikä ei ollut paras yhtälö telttojen kanssa. ekana yönä mun vuokramakuupussi oli joutunut kaiken lisäksi vielä väärään osoitteeseen, ja lopulta norjalainen marie jakoi omansa mun kanssa pelastaen mut varmalta jäätymiskuolemalta. fraserin öinä ehdottomana hittinä oli horserace-juomapeli, johon ihan kaikki osallistu ja jonka aion kyllä opettaa kaikille heti, kun suomeen takaisin rantaudun oottakaa vaan! päivisin autossa lauleltiin mm disneybiisejä ja kuunneltiin ristiriitaisia mielipiteitä aiheuttavaa musiikkia, ja juteltiin mm leffoista silloin, kun ei ajajan kiusaksi aikaisesta aamuherätyskestä johtuen oltu sikeässä unessa. päästiin myös hyytävästä säästä huolimatta uimaan, ja vaikka palelinkin ihan kiitettävästi järvissä sekä karkeasti suomennetuissa darrajoessa ja shamppanja-altaissa, oli kyllä kolme päivää kaikin puolin ihan älyttömän kivat. illalla oltiin samalla porukalla vielä yö samassa hostellissa, ja ilta sujui juomapelejä pelaillen ja uusien tuttavuuksien kanssa jutellen - kaikin puolin ihan huippu kokemus, eikä ees todella kallis hinta enää loppupeleissä harmittanut yhtään!

aamulla matka jatkui ruotsalaisten tyttöjen ja julian kanssa etelämpään, mutta oltiin vilman kanssa ainoita, jotka päätyi lopulta brisbaneen asti. tällä hetkellä ollaan brisbane backbackers resort nimisessä hostellissa, joka on reippaasti isompi kuin ykskään meiän aiempi hostelli, mutta mun makuun älyttömän kiva ja rento paikka, jossa oon ite onnistunut saavuttamaan kotoisan hyvän fiiliksen ja semmosen olon, että sinne vois mieluusti jäädä pidemmäksikin aikaa. yli viikon brisbaneoleskelun jälkeen on tapahtunut paljon, mutta brissykuulumisia selittelen sitten jossain toisessa tekstissä ettei tää mee ihan naurettavan pitkäksi ja saadaan joskus itsemme vilman kanssa raahattua ulos lämpimästä kirjastosta ulos kaatosateeseen ja ukkosmyrskyyn metsästämään jotain syötävää. eli kuulumisiin ja nauttikaahan syksystä! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti