9/02/2015

kauhujen hostelli ja muita kuulumisia

hostelli1 onneks en jo viime postauksessa selitellyt meiän hostellikokemuksia, sillä reeffiä seuraava yö oli kyllä kaikin puolin aika kaamee. :D vaihettiin tosiaan kolmen yön jälkeen flying monkeyn haisevista huoneista waterfrontiin, jossa yllätti ensinnäkin ihkaoikee ikkuna, puhtaat lakanat, tilava huone sekä suht siisti kylppäri. hintaa oli tosiaan kymppi yöltä, ja aluks se ihmetytti, kunnes huomas mimmosta porukkaa halpa hinta ja huippusijainti vetikin sit puoleensa. 

ekaa kertaa huoneeseen tullessa yhden aikaan sängyissä makoili vaan darraset brittipoitsut, mikä nyt ei sinänsä oo mikään ihmeellinen näky. nopeesti kuitenkin huomattiin, että molemmat käyttää tosiaan huumeita, mikä ei nyt myöskään varsinaisesti yllättäny eikä häirinnyt... ennenku jo ekana yönä herättiin siihen, kun toinen  palas neljältä aamulla yöstä selvästi täysin aineissa ja kailotti älyttömän kovaan ääneen puhelimeen, kuinka hänellä ei ole mitään poltettavaa välittämättä ollenkaan siitä, että koko muu huone yritti luonnollisesti nukkua. meille oltiin vakuuttavasti sanottu kirjautuessa, että yöllä meuhkaavat heitetään varottamatta pihalle, mutta aamulla poikien herätessä ulosheiton sijaan he jako iloisesti viimeyön kokemuksia siivojien kanssa, ja saatiin mm kuunnella tarkkoja selostuksia eri pillereistä ja niiden vaikutuksista. mitä kauemmin huoneessa oli sitä nopeemmin huomas, että pojat oli molemmat pahasti riippuvaisia, eikä jutellut keskenään mistään muusta kun siitä, mistä kamaa saisi lisää ja mahollisimman nopeesti. täysiä minigrippusseja loju ympäri huonetta, molemmat oli suurimman osan ajasta pilvessä ja itellä alko hälytyskellot soida siinä vaiheessa, kun poikien diileri, italialialaisella gangsteriaksentilla enkkua puhuva mies tuli meidän huoneeseen asti hoitamaan bisneksiä. kaveri osasi onneksi olla kohtelias ja tervehtiä mua sydämellisesti hymyillen, kun vedin ite nopeasti sängyllä esillä lojuvan goproni piiloon. 

nopeesti kävikin ilmi, ettei käyttäjät olleet vaan tää poikakaksikko, vaan meiän huoneen läpi viereiseen kävelevien asukkaiden silmät veresti, käytös oli sekavaa ja yleisessä tilassa ihmiset poltteli avoimesti. eli oltiin oikeestaan valittu yöpaikaks ihan kiitettävä huumeluola. :D sillon kun pojat ei ollut kamojen perässä ne makas puoltajuttomina sängyillään ja tokana iltana ehdin jo pelätä, että toinen täysin punanaamanen, huonovointine ja raskaasti hengittävä kaveri kupsahtaa yliannostukseen meiän silmien eteen. vika yö oli sit jo painajaismaine. poitsut lähti omien sanojensa mukaan parille bisselle, mut totuus olikin toinen kun toinen palas neljältä aamuyöllä maailman ärsyttävimmin räkättävämmän tytön kanssa, molemmat täysin aineissa, availi valoja ja puhu/huutonauro kovaan vaik kuin kauan, eikä korvatulpista ollu siinä vaiheessa enää kauheesti apua. hetkeks tuli hiljasta, kunnes kuudelta huuto jatku taas. tyypit oli ilmeisesti tuhonnut viereisen vastamaalatun huoneen/maalaillu sinne omiaan ja paniikissa puolivitsillä syytti tän pojan kaveria siitä ja räkätti taas sen parin tunnin ajan ja yritti paniikissa raaputtaa maalia ja kelaili potkitaankohan ne ulos vai ei. luojan kiitos tää aikanen aamu oli meiän vika, ja näppärästi kerättiin kamat kasaan ja suunnattiin ulos nii pian ku vaan mahollista. mulla ei siis ole mitään huumeita käyttäviä vastaan, jokasen oma valinta, mutta tuntu kyllä että siinä yöunien lisäks oli oma turvallisuuskin vaarassa, ja valtaosa hostellin porukasta ei ny varsinaisesti ollu ihan meidän tyylisiä. kokemus silti sinänsä, mutta sanomattakin selvää ettei tohon paikkaan palata, vaikka vajaa kympin yössä maksokin! 
kollaasi4
onneks mikään ei oo kuitenkaan aina niin mustavalkosta. noista selkkauksista huolimatta meidän huoneessa kaikki oli jopa pojat mukaan lukien yleisesti tosi mukavia, ja tutustutiinkin esim tosi ihanaan brittitytsyyn, joka reissaili yksikseen ja lähti meidän kanssa hetken mielijohteesta ostamaan mcflurryt, jotka on muuten täällä paljon isompia ja parempia kun suomessa!!! 
myös muutto oli kerrankin onnistunu, tai oli ainakin heti sen jälkeen, kun oltiin paahtavassa auringonpaisteessa raahattu kamoja ympäri kaupunkia, sillä hinnalla, että joku vanha herrasmies joutu huutelemaan meidän perään matkanvarrelle puoliksi tuhoutuneesta ruokapussista jääneestä banaanista. lopulta kuitenkin päästiin perille: olin maanisen tripadvisorsyynäyksen jälkeen ettiny meille traumatisoituneena cairnsin parhaan hotellin, jossa oli tilaa kolmen hengen dormissa kaheksi yöksi! hinta olikin sit edellistä kolme kertaa kalliimpi, mut ehottomasti sen arvonen: täällä on musta paljon parempi yleisfiilis, tosi viihtyisät yleistilat ulkosalla, OIKEE PEITTO JA SÄNKY (joka pelasti mun waterfrontissa täysin tuhoutuneen selän ja anto aikaa jousista johtuneiden mustelmien paranteluun), älyttömän siistiä ja muutenkin jotenkin ihan älyttömän kiva paikka buddhapatsaineen ja kukkakoristeineen. täällä yöpyy porukkaa ihan lapsista huomattavasti vanhempiinkin reissaajiin, ja nyt altaan toisella puolella jotkut pelaa juomapeliä, vanhempi mies nauttii olutta omissa oloissaan ja meiän ohi kulki just perhe iloisesti moikaten - kaikenlaista porukkaa siis mut melkeempä kaikilla rinkat (paitsi mulla hups) ja kaikki sopii tänne mainiosti. tänä yönä meidän dormi taitaa toimia ihan meiän omana huoneena, kun huonekaveria ei täks yöksi näy, mutta eilen meidät yllätti melkeen kympin aikaan illalla poika amsterdamista, joka vaikkei kauan ehitty jutskatakkaan oli kyllä ihan tosi huikee tyyppi! eli about viikon ausseissaolon jälkeen vihdoin jotain onnea hostellien kanssa. harmiksi tää on tosiaan sen verran täynnä, että seuraavat neljä yötä vietetään kans vähän waterfronttia kalliimmassa ja ihan kivat arvostelut saaneessa paikassa neljän hengen dormissa, toivottavasti käy hyvä tuuri huonekamujen kanssa! 

tänään vilma kävi kans hyppäämässä ekaa kertaa elämässä benjihypyn, ja ite kipitin kyllä tornin huipulle, mutta yhtä nopeasti alas onnellisena siitä, etten ollut vetänyt itteäni moiseen hommaan. vilma selvis onneks menestykkäästi hypystään, ja onnistuin nappaamaan samaan aikaan goprovideon JA kuvia normikameralla, eli jotain mäkin oon kai tänään saavuttanut. mainitsemisen arvoista lienee myös se, että pesin tänään elämäni ekaa kertaa pyykkiä!!! ostin myös neulaa ja lankaa ja söin ravitsevan hashbrownsburgerin hungry jackissa eli burger kingissa. tuntuu, että pikkuhiljaa alkaa sopeutua tähän uuteen elämäntyyliin ja ens viikolla aletaankin siirtyä jo vähittelen brisbaneen päin, ja siellä tiedossa sit töidenhakua ja toivottavasti vähän pysyvämmän majapaikana löytäminen. tulevia koettelemuksia ja jutskia innolla odotellen ja silleen jee!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti