9/28/2015

the east coast experience

pieni varoituksen sana lienee paikallaan, sillä näiden vajaa parin viimesen viikon aikana on tapahtunut paljon. meidän alunperin suunniteltu kuukauden mittainen oleskelu cairnsissa jäi lyhyeen, kun todettiin, että paikka alkaa olla aika nähty eikä sinne asettuminen tuntunut oikealta, vaikka kaupunkina ihana ja viihtyisä, vaikkain ehkä jopa liian backpackerien asuttama cairns olikin. bookattiin greyhound bussifirmalla puolispontaanisti meidän puolikas eastcoastmatka, ja vaikka hintaa olikin reippaasti saatiin ihan suht siedettävään hintaan ahdettua vajaa kahteen viikkoon kolme etappia, joista kaksi oli semmoset ehdottomat must-do jutut täälläpäin maailmaa. 

meiän cairnsoleskelu huipentui kello viiden herätykseen white water raftingia varten, ja jo parin tunnin päästä oltiinkin kirjaimellisesti uimassa läpi koskien, mikä oli mulle kyllä älyttömän pelottava (nielin n. 8,5 litraa vettä), mutta siisti kokemus. loppujen lopuksi kuljettiin huikeen porukan (usalaiset veljekset, britti matt, me eli team finland ja mahtavat, älyttömän hauskat “ohjaajat”) kanssa n. 7,5km koskea alas pienillä rafteilla, ja päivä oli kaikin puolin ihan älyttömän hauska, vaikka kiviin paiskautumisesta johtuvat mustlemat näkyy mun iholla yhä vieläkin. illalla odoteltiin meidän yhdeltä lähtevää yöbussia vanhassa kunnon woolshedissa mattin, hyvän ruuan ja ilmasten juomien merkeissä, ja lopulta kun aika koitti sanottiin laguunille ja pelikaaneille heipat ja raahattiin matkalaukut greyhoundin punaiseen dösään ja vaivuttiin unten maille. 

mulla unet jäi kuitenkin pikkasen vähille, ja kello kuuden aamulautalla kohti magnetic islandia ajattelin itekseni, etten oo todella tainnut olla koskaan yhtä väsynyt. edes aamuauringossa kivillä pomppiva wallaby ei saanut mua innostumaan, ja kun viimein saavuttiin hostellille bussilla, jonka lipun maksoin virkeänä honkongin dollareilla, simahdettiin molemmat aurinkoon asetetuille riippumatoille ja nukuttiin siinä ihan mukava tovi. kahden yön saarivierailu oli kuitenkin kokonaisuudessaan kaikin puolin onnistunut: hostelli oli aivan ihana ja viihtyisä, dormien ovesta tultiin suoraan terassille, jossa oli merinäköala ja ne oli käytännössä pieniä mökkejä. ekana päivänä nähtiin jälleen miaa, koettiin ihan mielettömät suihkut (sopivan lämmin vesi ja täydellinen veden paine ei oo mitään itsestäänselvyyksiä täällä) ja kello yhdeksältä nukkumaanmenoa seuras toisen päivän kevyt (tuskallinen) 20km lenkki läpi saaren, eka koalahavainto ja hostellin tarjoama illallinen italialaisen tytön kanssa sekä biljardiharjottelut, öiset kalliokiipeilyt ja jälleen kerran ilmaset juomat britti- ja irkkupojan seurassa.magneettisaarelta meidän matka jatkui jälleem airlie beachille, jossa yövyttiin kaksi yötä magnums-hostellissa. nää yöt olisin mielelläni jättänyt välistä, sillä jostain syystä koin oloni hostellissa tosi epämukavaksi. dormit oli kuin autotalleja, sängyt liian pieniä, olin kaikin puolin tosi väsynyt koko meidän siellä olon ajan, eikä airlie beachilla ollut paljon nähtävää. ainoa asia, mikä sai mut hostellissa naurahtamaan oli “stricly no alcohol” -kyltti yleisessä wifialueella, joka oli todellisuudessa todellinen juomapelien areena, jossa wifi ei edes toiminut. meidän airlie beachilla valtaosa ajasta kuluikin mcdonaldsissa, jossa saatiin nauttia ilmaisesta internetyhteydestä. jutskailtiin kuitenkin mm yhden meidän huoneessa olevan ranskalaisen kanssa ja saatiin kuulla, että hän oli asunut kyseisessä huoneessa jo kuukauden ja tehnyt ilman viisumia pimeesti töitä viereiselle kahvilalle, ja hyvin näytti viihtyvän! 







airlie beachista lannistuneena mun odotukset meidän tulevasta whitsundays tourista ei ollut kovin korkeella, kun saavuttiin bussipysäkille odottamaan joukkokyyditystä. kahden yön oleskelu meidän omalla saarella, vajaa viidenkymmenen muun reissaajan kanssa osottautu kuitenkin ihan älyttömän hauskaksi kokemukseksi. meillä kävi porukan kanssa tosi hyvä tuuri, ja tutuiksi tuli mm maailman hauskin israelilainen poikaporukka armeijanjälkeisellä matkallaan, maltalainen pari, monta huikeeta yksinreissaavaa tyyppiä, mielettömän hyvin laulava hollantilainen, todella monta saksalaista sekä itävaltalainen ennen ausseissa lasketteluvalkkuna työskennellyt tyttö julia ja ruotsalaiset kaverukset. päästiin nauttimaan ruuasta, näkemään maailman valkohiekkaisin ranta ja uimaan aalloissa sekä snorklaamaan ja tutustumaan laivan huippuun henkilökuntaan. illat sujui juomapelien, karaoken ja yöllisen altaassapolskimisen merkeissä, ja loppujen lopuksi reissusta jäi mieleen ilmaiset hieronnat, altaaseen heittely, herkullinen kookosmaito, suolaveden maku suussa sekä kaikin puolin hyvä fiilis. kun meidän vene saapui taas satamaan odoteltiin uusien kamujen kanssa meidän seuraavaa yöbussia, ja hyvästien jälkeen tuntui taas huisilta tuijotella ikkunasta pimeästä loistavia tuhansia ja tuhansia tähtiä ja aatella kuinka puol vuotta sitten ei ollut ees tietoa koko ausseihin lähdöstä.

hervey baylle matka taittui ihan mukavasti, vaikka bussia jouduttiinkin vaihtamaan kahteen otteeseen kolmelta yöllä sekä kuudelta aamulla. aamukuuden uudessa bussissa kohdattiin kuitenkin ylläri, kun meidän eteen istui varsin tutunnäköiset saksalaiset, jotka olikin samat tytöt kuin cairnsin woolshedissa! nopeasti kävi ilmi, että oltiin samalla fraserreissulla, ja hostelliin viimein saapuessa huomattiin, ettei tytöt olleet ainoat tutut vaan ruotsalaiset sekä itävaltalainen julia oli tulossa kanssa samalle retkelle. törmättiin myös jälleen kerran white water raftingissa tutuksi tulleeseen mattiin, ja ei voinut kuin todeta, että aussit on loppujen lopuksi kaikesta koossaan aika pieni paikka. autettiin yhtä tyttöä tyhjentämään loput sen laatikkoviinistä ja kuunneltiin muiden fraserkertomuksia ja herättiin seuraavana aamuna viideltä valmiina checkkaamaan ulos. meidän autossa oli loppujen lopuksi meidän kahden lisäksi julia, saksalaiset tytöt, norjalainen marie, sveitsiläinen fabio sekä sir driveriksi oitis nimetty yoni, joka joutui toimimaan meidän kuskina melkeen koko reissun ajan, sillä kukaan meistä muista ei joko iän, taitojen tai kortillisuuden puolesta ollut ajokyvyllinen. mä, vilma ja julia saatiin pienimpinä tyttöinä kunnia ahtautua ihan käsittämättömän ahtaalle takapenkille, josta johtuen oon yhä aivan mustelmilla. 



fraser island oli saarena ihan älyttömän siisti. järvien vesi oli täysin kirkasta ja puhdasta (kyllä, maistoin, ja se voitti kyllä kaikki australian hanavedet 6/0) ja metsissä kävellessä taittui matka hyvin ilman kenkiä, sillä maa oli kaikkialla pehmeän hiekan peitossa, ja meillä kävi jälleen kerran älyttömän hyvä tuuri porukan kanssa. hyvä tuuri ei kuitenkaan yltänyt aivan säähän asti, vaan saatiin niskaamme ihan kiitettävät määrät vettä, ja valtavaosan ajasta hytisin kylmästä, mikä ei ollut paras yhtälö telttojen kanssa. ekana yönä mun vuokramakuupussi oli joutunut kaiken lisäksi vielä väärään osoitteeseen, ja lopulta norjalainen marie jakoi omansa mun kanssa pelastaen mut varmalta jäätymiskuolemalta. fraserin öinä ehdottomana hittinä oli horserace-juomapeli, johon ihan kaikki osallistu ja jonka aion kyllä opettaa kaikille heti, kun suomeen takaisin rantaudun oottakaa vaan! päivisin autossa lauleltiin mm disneybiisejä ja kuunneltiin ristiriitaisia mielipiteitä aiheuttavaa musiikkia, ja juteltiin mm leffoista silloin, kun ei ajajan kiusaksi aikaisesta aamuherätyskestä johtuen oltu sikeässä unessa. päästiin myös hyytävästä säästä huolimatta uimaan, ja vaikka palelinkin ihan kiitettävästi järvissä sekä karkeasti suomennetuissa darrajoessa ja shamppanja-altaissa, oli kyllä kolme päivää kaikin puolin ihan älyttömän kivat. illalla oltiin samalla porukalla vielä yö samassa hostellissa, ja ilta sujui juomapelejä pelaillen ja uusien tuttavuuksien kanssa jutellen - kaikin puolin ihan huippu kokemus, eikä ees todella kallis hinta enää loppupeleissä harmittanut yhtään!

aamulla matka jatkui ruotsalaisten tyttöjen ja julian kanssa etelämpään, mutta oltiin vilman kanssa ainoita, jotka päätyi lopulta brisbaneen asti. tällä hetkellä ollaan brisbane backbackers resort nimisessä hostellissa, joka on reippaasti isompi kuin ykskään meiän aiempi hostelli, mutta mun makuun älyttömän kiva ja rento paikka, jossa oon ite onnistunut saavuttamaan kotoisan hyvän fiiliksen ja semmosen olon, että sinne vois mieluusti jäädä pidemmäksikin aikaa. yli viikon brisbaneoleskelun jälkeen on tapahtunut paljon, mutta brissykuulumisia selittelen sitten jossain toisessa tekstissä ettei tää mee ihan naurettavan pitkäksi ja saadaan joskus itsemme vilman kanssa raahattua ulos lämpimästä kirjastosta ulos kaatosateeseen ja ukkosmyrskyyn metsästämään jotain syötävää. eli kuulumisiin ja nauttikaahan syksystä! :)

9/05/2015

life in cairns

IMG_5773
ollaan nyt meidän neljännessä (kymmenen yötä, neljä hostellia joopa joo) hostellissa, ja neljäs kerta toden sanoi todellakin, sillä  tää on eka paikka jonne ollaan a) haluttu jäädä  ja b) voitu jäädä pidemmäksi aikaa. varattiin tää kans peterpansin kautta, joten saatiin loppupeileissä 20e alennusta. halpa tää ei kuitenkaan ole, ekasta 4 yöstä ollaan maksettu kuuden hengen dormin hinta koska meidät upgradettiinkin pienempään ja nyt ostettiin eilen pari lisäyötä, että voidaan olla koko cairnsin loppuaika täällä. hetken kaivattua lepoa jatkuvasta muuttamisesta!! eka yö suju mukavasti ilman huonekavereita ja eilen kun saavuttiin huoneeseen tavattiin kaks irlantilaista  poikaa/miestä, joiden kanssa jaetaan nyt toi neljän hengen huone. ekaa kertaa ongelmana tuntuu olevan kielimuuri, sillä ymmärrän toisen noista puheesta hyvänä hetkenä noin kolmasosan, sen verran vahva aksentti on kaverilla... :D  huonekavereina nää kaks on kuitenkin mainiot, sillä toinen pyys heti aamulla anteeks kuorsaamistaan, ja nää tuntuu arvostavan unta ja on muutenkin  rennon ja hauskan olosia. hostellin ehdottomasti ainoa huono puoli on se, että wifi toimii vaan yleisillä tiloilla ja täällä soi aikaisesta aamusta klo 22 asti korviaraastava, surkea musa aivan tajuttoman lujalla ja nytkin mulla on kuulokkeet korvissa, oma spotifylista mahd lujalla, että tarttis kuunnella mahollisimman vähän tota hirvistystä....capetrib1
nähtiin to facebookilmotuksen kautta löytynyttä suomalaista miaa, ja oli tosi kiva jutskailla ja  kuulla mian kokemuksia ausseista! suunnattiin yhessä peterpans matkatoimiston kautta muutaman kisan jälkeen woolshediin, joka on täällä semmonen reppureissaajien suosima baari/klubi ja saatiin mm ilmaset pizzatarjoilut, bisset ja tyttöjä kun oltiin niin viiteen lasiin asti ilmasta kuoharia!! eli alkuasettelut oli oikeen onnistuneet ja loppujen lopuks oli kyllä koko iltakin! tutustuttiin kahteen saksalaiseen tosi ihanaan 96-tyttöön, jotka oli kanssa reissussa keskenään ja jotka luvattiin treffata sydneyssa halloweenina hullun bilettämisen merkeissä, sekä jutskattiin monien muidenkin mahtavien ihmisten kanssa ja oli kyl mielettömän hauskaa. ihmiset tanssi pöydillä ja meno oli katossa  vielä kun lähdettiin vähän yhden jälkeen takasin hostellia kohti. ovensuussa saatiin neronleimaus manipuloida baarimikko antamaan meille pizzaa, ja lopulta kolmen arvauksen jälkeen keksittiin tyypin ikä ja lähettiin hymyssäsuin kaivattuja oikeesti suht mukavia sänkyjä kohti  ilmaset pizzapalat käsisssämme.IMG_5772
eilen herättiin ennen seittemää ja hypättiin bussiin, jota ajo täysin tatutoitu kaveri venytykset korvissaan ja lävistykset naamassaan. hetken kelasin, että tyyppi oli töissä vaan ajaekseen meidät paikan päälle, mutta totuus paljastu hyvin nopeesti kun kävi ilmi, että kyseessä todella oli meidän opas, joka ties ihan tajuttoman paljon daintreesta, maailman vanhimmasta sademetsästä, sen kasveista, eläimistä ja ötököistä ja huikeeta oli huomata, miten innoissaan tää opas oikeesti kaikesta oli! päästiin kahlailemaan/uimaan jäätävässä waterholessa, kokemaan joku aboriginaalien savurituaali, istumaan bussissa kauan kuuntelemassa oikeesti mielenkiintosia juttuja, näkemään krokotiileja veneestä käsin ja tutustumaan tosiaan siihen sademetsään. syötiin myös samassa pöydässä skotlantilaisen vähän vanhemman mut aivan mielettömän mukavan naisen, saksalaisen yksinmatkustavan nuoren tytön ja kahen ruotsalaisen reilun parikymppisen ruotsalaistytön kanssa, ja oli kyl kiva jutskailla ja kuulla niiden matkasuunnitelmia ja -kokemuksia! tää cairns on kyllä niin täynnä backpackereita, ettei mitään rajaa heh. 
IMG_5768
ja mitä tämmöseen reissaajaelämäntapaan tulee… tällä on molemmat puolensa. sitä huomaa, että on jo ollut jonkin aikaa matkassa, kun:
  • oikeet kengät flipfloppien sijaan aiheuttaa hankaluuksia kävelyssä 
  • lämmin suihku tuntuu etuoikeudelta, ja koko suihkussa olemisen ajan harvinaisesta lämpimästä vedestä nauttimisen sijaan menee kaikki energia siihen, kun odottaa koska niskaan tuleekin jääkylmää vettä 
  • matkalaukun lukitsematta jättäminen tuntuu uhkarohkeelta 
  • ajatus YKSIN nukkumisesta tuntuu ihan naurettavalta, ja yö ilman huonekavereita on jotain tajutonta luksusta! 
  • 1,5 dollarin (n. 1e) kuluttaminen maustepussiin tuntuu vähän liian riistolta, juusto jää hyllyyn, koska noin 5 dollarin lisäkulu ostoskorissa tuntuu oikeasti lompakossa
  • ravintolat ei tule kysymykseenkään, sillä annoksen hinnalla voi ostaa monen päivän ruuat, tourilla tarjottava iso ateria saa olon ihan epäuskoiseksi  
  • näiden hanavesi menee alas ihan mukisematta!! (vaikka ei se vielä mitään hyvää ole)
  • illan n. 22 astetta ja pieni tuulenvire alkaa oikeesti vähän paleltaa
  • ajatus siitä, että on todella maailman toisella puolella palmujen ympäröimänä ei enää aiheuta hämmennystä
eli hitaasti mutta varmasti on tähänkin totuttu! tänään tavattiin taas mian kanssa sekä nopeesti kaksi uutta suomalaista tyttöä, soittelin pankkiin ja odottelin ainakin puolen tunnin ajan kunnes puhelu yhtäkkiä katkes ja päästiin varailemaan ja tuhlailemaan aika reilut summa meidän matkaan brisbaneen. kyseessä oleva väli onkun täynnä kaikkea mieletöntä trooppisista saarista huikeisiin snorklauspaikkoihin, ja nyt oiskin edessä veneilyä, telttailua, jeeppiajelua, mahollisesti koaloja ja kenguruja sekä paljon, paljon bussissa istumista. lähtö jo keskiviikkona, ja vaikka tää paika onkin jo vähän alkanut kyllästyttää, niin ehkä tätä tulee vähän ikäväkin. sen verran pieni mesta, että on kyllä todella ehtinyt aika tehokkaasti koluta kaikki paikat, ja ostoskeskus, esplanadi, laguuni ja kaiken maailman kummalliset ravintolat, innokkaat matkanjärjestävät, kitaraa soitteleva kengurumies ja kaikkialla syöksähtelevät ja rääkyvät lepakot tullu todella tutuiksi. nyt kello on jo pikkasen yli 12 ja olo kyllä sen mukainen, kai sitä vois mennä nukkumaan ja nauttimaan mun oikeesti mukavasta kerrossängyn patjasta jeeii

9/02/2015

kauhujen hostelli ja muita kuulumisia

hostelli1 onneks en jo viime postauksessa selitellyt meiän hostellikokemuksia, sillä reeffiä seuraava yö oli kyllä kaikin puolin aika kaamee. :D vaihettiin tosiaan kolmen yön jälkeen flying monkeyn haisevista huoneista waterfrontiin, jossa yllätti ensinnäkin ihkaoikee ikkuna, puhtaat lakanat, tilava huone sekä suht siisti kylppäri. hintaa oli tosiaan kymppi yöltä, ja aluks se ihmetytti, kunnes huomas mimmosta porukkaa halpa hinta ja huippusijainti vetikin sit puoleensa. 

ekaa kertaa huoneeseen tullessa yhden aikaan sängyissä makoili vaan darraset brittipoitsut, mikä nyt ei sinänsä oo mikään ihmeellinen näky. nopeesti kuitenkin huomattiin, että molemmat käyttää tosiaan huumeita, mikä ei nyt myöskään varsinaisesti yllättäny eikä häirinnyt... ennenku jo ekana yönä herättiin siihen, kun toinen  palas neljältä aamulla yöstä selvästi täysin aineissa ja kailotti älyttömän kovaan ääneen puhelimeen, kuinka hänellä ei ole mitään poltettavaa välittämättä ollenkaan siitä, että koko muu huone yritti luonnollisesti nukkua. meille oltiin vakuuttavasti sanottu kirjautuessa, että yöllä meuhkaavat heitetään varottamatta pihalle, mutta aamulla poikien herätessä ulosheiton sijaan he jako iloisesti viimeyön kokemuksia siivojien kanssa, ja saatiin mm kuunnella tarkkoja selostuksia eri pillereistä ja niiden vaikutuksista. mitä kauemmin huoneessa oli sitä nopeemmin huomas, että pojat oli molemmat pahasti riippuvaisia, eikä jutellut keskenään mistään muusta kun siitä, mistä kamaa saisi lisää ja mahollisimman nopeesti. täysiä minigrippusseja loju ympäri huonetta, molemmat oli suurimman osan ajasta pilvessä ja itellä alko hälytyskellot soida siinä vaiheessa, kun poikien diileri, italialialaisella gangsteriaksentilla enkkua puhuva mies tuli meidän huoneeseen asti hoitamaan bisneksiä. kaveri osasi onneksi olla kohtelias ja tervehtiä mua sydämellisesti hymyillen, kun vedin ite nopeasti sängyllä esillä lojuvan goproni piiloon. 

nopeesti kävikin ilmi, ettei käyttäjät olleet vaan tää poikakaksikko, vaan meiän huoneen läpi viereiseen kävelevien asukkaiden silmät veresti, käytös oli sekavaa ja yleisessä tilassa ihmiset poltteli avoimesti. eli oltiin oikeestaan valittu yöpaikaks ihan kiitettävä huumeluola. :D sillon kun pojat ei ollut kamojen perässä ne makas puoltajuttomina sängyillään ja tokana iltana ehdin jo pelätä, että toinen täysin punanaamanen, huonovointine ja raskaasti hengittävä kaveri kupsahtaa yliannostukseen meiän silmien eteen. vika yö oli sit jo painajaismaine. poitsut lähti omien sanojensa mukaan parille bisselle, mut totuus olikin toinen kun toinen palas neljältä aamuyöllä maailman ärsyttävimmin räkättävämmän tytön kanssa, molemmat täysin aineissa, availi valoja ja puhu/huutonauro kovaan vaik kuin kauan, eikä korvatulpista ollu siinä vaiheessa enää kauheesti apua. hetkeks tuli hiljasta, kunnes kuudelta huuto jatku taas. tyypit oli ilmeisesti tuhonnut viereisen vastamaalatun huoneen/maalaillu sinne omiaan ja paniikissa puolivitsillä syytti tän pojan kaveria siitä ja räkätti taas sen parin tunnin ajan ja yritti paniikissa raaputtaa maalia ja kelaili potkitaankohan ne ulos vai ei. luojan kiitos tää aikanen aamu oli meiän vika, ja näppärästi kerättiin kamat kasaan ja suunnattiin ulos nii pian ku vaan mahollista. mulla ei siis ole mitään huumeita käyttäviä vastaan, jokasen oma valinta, mutta tuntu kyllä että siinä yöunien lisäks oli oma turvallisuuskin vaarassa, ja valtaosa hostellin porukasta ei ny varsinaisesti ollu ihan meidän tyylisiä. kokemus silti sinänsä, mutta sanomattakin selvää ettei tohon paikkaan palata, vaikka vajaa kympin yössä maksokin! 
kollaasi4
onneks mikään ei oo kuitenkaan aina niin mustavalkosta. noista selkkauksista huolimatta meidän huoneessa kaikki oli jopa pojat mukaan lukien yleisesti tosi mukavia, ja tutustutiinkin esim tosi ihanaan brittitytsyyn, joka reissaili yksikseen ja lähti meidän kanssa hetken mielijohteesta ostamaan mcflurryt, jotka on muuten täällä paljon isompia ja parempia kun suomessa!!! 
myös muutto oli kerrankin onnistunu, tai oli ainakin heti sen jälkeen, kun oltiin paahtavassa auringonpaisteessa raahattu kamoja ympäri kaupunkia, sillä hinnalla, että joku vanha herrasmies joutu huutelemaan meidän perään matkanvarrelle puoliksi tuhoutuneesta ruokapussista jääneestä banaanista. lopulta kuitenkin päästiin perille: olin maanisen tripadvisorsyynäyksen jälkeen ettiny meille traumatisoituneena cairnsin parhaan hotellin, jossa oli tilaa kolmen hengen dormissa kaheksi yöksi! hinta olikin sit edellistä kolme kertaa kalliimpi, mut ehottomasti sen arvonen: täällä on musta paljon parempi yleisfiilis, tosi viihtyisät yleistilat ulkosalla, OIKEE PEITTO JA SÄNKY (joka pelasti mun waterfrontissa täysin tuhoutuneen selän ja anto aikaa jousista johtuneiden mustelmien paranteluun), älyttömän siistiä ja muutenkin jotenkin ihan älyttömän kiva paikka buddhapatsaineen ja kukkakoristeineen. täällä yöpyy porukkaa ihan lapsista huomattavasti vanhempiinkin reissaajiin, ja nyt altaan toisella puolella jotkut pelaa juomapeliä, vanhempi mies nauttii olutta omissa oloissaan ja meiän ohi kulki just perhe iloisesti moikaten - kaikenlaista porukkaa siis mut melkeempä kaikilla rinkat (paitsi mulla hups) ja kaikki sopii tänne mainiosti. tänä yönä meidän dormi taitaa toimia ihan meiän omana huoneena, kun huonekaveria ei täks yöksi näy, mutta eilen meidät yllätti melkeen kympin aikaan illalla poika amsterdamista, joka vaikkei kauan ehitty jutskatakkaan oli kyllä ihan tosi huikee tyyppi! eli about viikon ausseissaolon jälkeen vihdoin jotain onnea hostellien kanssa. harmiksi tää on tosiaan sen verran täynnä, että seuraavat neljä yötä vietetään kans vähän waterfronttia kalliimmassa ja ihan kivat arvostelut saaneessa paikassa neljän hengen dormissa, toivottavasti käy hyvä tuuri huonekamujen kanssa! 

tänään vilma kävi kans hyppäämässä ekaa kertaa elämässä benjihypyn, ja ite kipitin kyllä tornin huipulle, mutta yhtä nopeasti alas onnellisena siitä, etten ollut vetänyt itteäni moiseen hommaan. vilma selvis onneks menestykkäästi hypystään, ja onnistuin nappaamaan samaan aikaan goprovideon JA kuvia normikameralla, eli jotain mäkin oon kai tänään saavuttanut. mainitsemisen arvoista lienee myös se, että pesin tänään elämäni ekaa kertaa pyykkiä!!! ostin myös neulaa ja lankaa ja söin ravitsevan hashbrownsburgerin hungry jackissa eli burger kingissa. tuntuu, että pikkuhiljaa alkaa sopeutua tähän uuteen elämäntyyliin ja ens viikolla aletaankin siirtyä jo vähittelen brisbaneen päin, ja siellä tiedossa sit töidenhakua ja toivottavasti vähän pysyvämmän majapaikana löytäminen. tulevia koettelemuksia ja jutskia innolla odotellen ja silleen jee!