2/13/2015

PENKKARIT 2015

penkkarit5 emm1 penkkarit3 penkkarit4 penkkarit1
penkkarit2 kun me mun rakkaiden kavereiden kanssa syksyllä 2012 hajaannuttiin omiin kouluihimme ja mä suuntasin yksin tapiolan lukioon, stressasin enemmän ku liikaa sitä, etten onnistu tutustumaan kehenkään ja vietän kolme vuotta jossain nurkassa kyhjöttäen. mitä kauemmin oon nyt tuolla lukiossa ollut, sitä enemmän mun on tehnyt mieli jotenkin palata ajassa taaksepäin ja mennä sanomaan 16-vuotiaalle itselleni, että nyt hyvä ihminen rauhotu, sulla on edessä ihan mielettömän huikeet vuodet. eilen noustiin enemmän tai vähemmän ongelmitta kuuden rekan lavoille tapiolan abien voimin ja siellä kurkku kipeänä kiljuessa ja karkkeja heitellessä lapsille (jotka oli melkein yhtä innoissaan kuin me) huikeiden ystävien ympäröimänä tuntu ihan absurdilta ees ajatella, että lukio on ollut joskus jotain uutta ja pelottavaa.

meistä viidestä tytöstä abiristeilylle lähti vain yksi, ja me muut jäätiin tänne maihin ja kaivon penkkaribileisiin, jonne suunnattiin (kun ensin riehakkaan saunamökissä aloittelun jälkeen oltiin eksytty perinteikkäästi mäkkärin drive-in luukulle) mahtavalla porukalla looppia huudattaen. tällä kertaa ei pitkästä päivästä johtuneesta väsymyksestä johtuen mennyt ihan pilkkuun asti, mut oli ihan mielettömän kivaa tanssia taas jalat puuduksiin ja laulaa kurkku käheäksi, vaikkei omaa ääntä (onneksi) basson alta kuulunutkaan. 

tänä aamuna tuntui kymmeneltä soiva herätys ihan liian aikaselta, mutta ehdittiin onneksi heinin kanssa ongelmitta katsomaan meidän lukion vanhoja, joissa muiden kakkosten tavoin ihan mielettömän upee julu tanssi ja hymyili leveemmin  kuin kukaan muu. tuli ikävä viime vuotta ja omaa mekkoa, (joka tällä hetkellä pyörähtelee lohjalla mun toisen ihanan ystävän yllä) mutta se vaan vahvisti tunnetta siitä, että tapiolan lukio oli sillon ysiluokalla tehdyssä yhteishaussa kolmanneks vaihtoehdoksi ihan nappivalinta. mulla on ollut ihan huikeet vuodet tuolla mahtavien kavereiden kanssa, ja nyt kun on enää kirjotukset jäljellä (vaikka 75,5 kurssia onkin jotain, mitä en ihan heti tekis uudestaan ja ootan innolla ja jännityksellä kaikkea tulevaa) tuntuu haikeelta jättää vanha lukio ja kaikki nää huikeet muistot ja yhteinen arki nyt ihan pian taakse - mut ainakin on ollut ihan mielettömän hauskaa! :)

2/07/2015

tenerife sea

gouppari1 gopro2 gopro3 gopro4 gopro5 gopro6 gopro7 gopro8 gopro9 gopro13 gopro14 gopro17 gopro15 gopro16 gopro18 gopro19 gopro21
oltiin joululomalla reilu viikko koko perheen voimin teneriffalla ja oli kyllä tosi jännä matka! kanarian saaret ei varsinaisesti ollut mikään kaikista tavanomaisin valinta meille, koska isin käsitys lomasta ei liippaa läheltäkään uima-altaalla makoilua ja auringonottoa (mitkä mulle kanarian saarista nyt ekana mieleen tulee) - ton matkan aikana kuitenkin paljastui uusia puolia niin isistä kuin teneriffasta: ehdittiin koko porukalla loikoilemaan rannalla ja altaan reunalla, mutta teneriffalta löyty hirmusti muutakin nähtävää!

en oo mikään lentämisen ystävä ollenkaan, ja jo reilun viidenkin tunnin lento teki mulle vähän tiukkaa. kyse ei oo siitä, ettenkö tykkäis matkustamisesta tai pelkäisin lentämistä, vaan mua yksinkertasesti ahdistaa istua pitkän aikaa paikallani varsinkin, kun en saa ikinä koneessa unta   (lennot jenkkeihin ja malesiaan on ollut mulle ihan painajaismaisia kokemuksia). tälläkin kertaa kuitenkin selvittin, ja loppujen lopuks koko teneriffan reissu oli tosi onnistunut! nautittiin auringosta, rusketuttiin, shoppailtiin, syötiin paljon, käveltiin kymmeniä kilometrejä päivässä, ajettiin ympäri saarta, uitiin ja sukelleltiin, kiivettiin ihan älyttömän pitkä reitti ylös jonnekin ihme vuorelle (se lihaskipujen määrä seuraavana päivänä...), päästiin kurkkaamaan alas teideltä ja ihmeteltiin sitä, kuinka turistialueilla ravintoloissa meille puhuttiin suomea ja paikallisten kahviloissa ei sanaakaan edes englantia. oon lukenut lukiossa viisi kurssia espanjaa, ja koska en mitenkään mainittavan hyvin siinä aineessa ollut menestynyt, olin elänyt luulossa, etten osaa sitä kieltä ollenkaan. kävi kuitenkin ilmi, että pystyin hyvin tilaamaan ruokaa, tulkkaamaan kylttejä, ymmärtämään radiomainoksia ja vastamaan yksinkertaisiin kysymyksiin ihan oikeesti espanjaksi, vaikken ennen lukiota ollut osannut kuin sanoa hola ja adios. ei siis ihan turhaan tullut istuttua niilläkään tunneilla!

ekoja kertoja käytössä ollut gopro 3+ hero osottautu tosi kivaksi kaveriksi, ja pääsin oikein kunnolla tutustumaan siihen niin veden alla kuin pilvienkin yläpuolella. nyt toiveissa ois päästä kunnolla kuvaamaan sillä mahollisimman pian uudestaan - joskus tuntuu, ettei tää matkakuume hellitä ikinä.