1/10/2015

mun vuosi 2014

"You know, we're on each other's team
We're on each other's team"


kollaasipala5

"Oh won't you bring me all the things I need,
I follow the rain to the roaring sea"

 

vuos 2014 on ollu ohi jo reilun viikon ajan, mutta mä oon huudattanu mun huoneessa ja dösässä (jälkimmäisessä kuulokkeista onneks) soittolistaa, johon keräsin lempibiisit siltä vuodelta ja oon muutenkin tässä koulun alkaessa kelaillu kaikkee mitä on tapahtunut. tää vuosi ei oo ollu mikään älyttömän mullistava, mulle ei tapahtunut mitään yksittäistä valtavaa asiaa, joka ois ravistellut pysyvästi mun elämää hyvällä tai pahalla, mutta just ne pienet hyvät asiat on kuljettanu sitä ennen kaikkee positiiviseen suuntaan, ja mä oon siitä hirmu ilonen. joka vuoden jälkeen musta tuntuu, että voin hyvällä omatunnolla sanoa tän olleen paras vuosi ikinä ja onneks onneks onneks näin voin sanoa myös vuodesta 2014.


"And I don't know why but with you I dance
In a storm in my best dress, fearless"



mä oon saanut tehä mun rakastamia asioita ihan hirmusti. oon saanut kokee kaikkee uskomatonta ja semmosta, mitä en muutamia vuosia sitten uskonut ikinä ees keksiväni toteuttaa. extempore konserttiliput, lennot lontooseen ja ihana shoppailun, ruuan, dad jokesen (isi messissä opastamassa lontoossa tai sitten me vähän opastettiin kyllä sitä, ekakertalainen ja ei se mikään yksinkertasin kaupunki oo!) ja taylor swiftin täyteinen huippuloma yhen mun parhaimman ystävän even kanssa luonnollisesti keskellä koeviikkoa, koska elämä on liian lyhyt antaa koulun tulla tielle missään tilanteessa. me kiljuttiin ja tanssittiin ja laulettiin keikalla, nähtiin tayn lisäksi ihana symppis villapaitainen rakkaus ed sheeran ja meillä oli yhtäkkiä melkeen 20 000 ystävää ja ees kylmään englannin yöhön ja täyteensullottuun metroon ahtautuminen sen jälkeen ei tuntunut pahalta. pahalta tuntu oikeestaan vaan lentää takaisin vähän kylmempään kotosuomeen.


"We might find our place in this world someday
But at least for now, I gotta go my own way"

kollaasipala3

"Wander around in the city I know,
old blossom and a newborn flow"

 

olin mun elämän ekalla ja vikalla lukioristeilyllä ja unohdin varmaan ekaa kertaa hammasharjan kotiin. syötiin herkkuruokaa laivan buffetissa, ahmittiin tukholmassa frozen jogurttia, naurettiin ja laulettiin enemmän kun puhuttiin ja pidettiin hauskaa eikä ees mun toisen yön kauhunsekainen koomaus oksentamista peläten hytin yläsängyllä pilannut sitä kokemusta: pääsin jaloilleni aamulla, kun nautittiin vimpulan kanssa tuntia muita myöhemmin aamupalaa (nukkuminen on se juttu). mulla oli niin älyttömän kauan odotetut vanhojentanssit, jotain sellaista, minkä kelasin floppaavan täysin, koska siihen oli asetettu niin sairaasti odotuksia, mutta josta muodostui yhdet mun elämän huikeimmista päivistä. mikään muu maailmassa ei ois saanu mua tasan kahdeksaksi jonnekki kilonpuiston koululle paitsi vanhojenharkat, ja vaikken mä nyt sinnekään ihan mukisematta lähtenyt niin nyt ajatuskin niistä treeneistä, kärsivällisistä ja älyttömän huikeista liikkaopeista, kokemusrikkaista vanhojenjatkoista, viideltä yöllä mäkkärin drive-iniin kaartamisesta ja ylipäätään siitä tanssimisesta ja treeneistä ja jännityksestä saa nyt kyllä hymyilemään. se oli jotain niin niin kivaa.


"You've got to live your life while your blood is boiling
Those doors won't open while you stand and watch them"

kollaasipala6

"We can dance all through the night"

 

mä näin mun hostsiskoja lukuunottamatta mun joka ikistä ystävää. pidettiin ihanat tyttöjen illat liian harvoin mun rakkaiden tytsyjen milman ja carrin kanssa kanssa ja katottiin vanhoja euroviisuja, pelattiin scrabblea ja oltiin vaan ja juteltiin ja naurettiin vanhoille jutuille.
käytiin neljän tytön porukalla keväällä iidalla - rappakaljaa ja juttelua niin paljon, että kaikkia alko nukuttaa paitsi mua ja iidaa ja syksyllä sit palattiin taas viialaan ihan vähän eri porukalla juttelemaan, tanssimaan, laulamaan ja uimaan
(huono idea mut tähdet oli kirkkaat).
mä rakastuin ihan uudella tavalla juhlapäiviin, pukeuduin vappuna kouluun, voitettiin melkein joku ihme ekokisa ja kaivari-illan jälkeen hipsin evelle ja yhtenä sen pitkän viikonlopun iltana syötiin intialaista ja singapore hot wokkia mahtavalla porukalla vilmalla ja pelattiin kirkonrottaa ja vinkkiä  koska miksi ei, vaikka nilkka vähän valittekin. yöllä ängettiin jo lähenevän kevään ja ahtauden myötä lämmenneseen huoneeseen, minä ja vilma tungettiin tilanpuutteen takia vierekkäin kapealle sängylle ja revittiin unissamme toisiltamme peittoa ja haluttiin, että ikkuna avataan, mut muilla oli kylmä.


"Keep your head up, keep your heart strong
Keep your mind set, keep your hair long"



 mä myös kohtasin mulle ihan vieraan haasteen: nilkkaleikkaus ja kuudeksi viikoksi kepit, kahden kuukauden rasituskielto. kun mä tokkuraisena nukutuksesta heräsin ja vaadin mehua ja vettä, mehua ja vettä, en ois ikin osannut kuvitella miten vaikeeks mun arki muuttu. lyhyistäkin matkoista tuli käsittämättömän pitkiä, mut jokin mussa kielsi pysähtymästä ja en jäänyt kotiin kuin muutamaksi päiväksi. mä kävin tekemässä panacodin voimin ussankokeen ja kun arki vaihtu vähitellen kesäks kävin rannalla, konkkasin ympäri espoota ja helsinkiä, menin lahteen ja tulin suosiolla seuraavana aamuna takas,  ja välillä mua salaa vähän itketti koska kaikkialle sattu niin paljon ja oli niin turhautunu olo mut onneks mulla oli mahtavat kaverit. milma, charlotte, heini, kummit ja vilma (maailman mahtavamman parane-pian kortin kanssa!!) kävi kattomassa mua meillä ja kirjottamassa kipsiin, ja muuten mua kannettiinkin reppuselässä kaikkialle silkkiniityltä cody simpsonin keikkalle ja yhtäkkiä mun taakasta tuli muidenkin taakka ja mulla oli ihan mielettömän kiitollinen olo vaikka sitä oli välillä siinä tohinassa vaikea ilmaista.


"Dawn is coming open your eyes
Look into the sun as a new days rise"

kollaasipala4

"See it's a brand new thing, so no more thinking
Never ever felt so sure
"

 

maailman suurin vapauden tunne kun erosin mun kepeistä. mökkireissu marian ja perheen kanssa, talviturkin heitto, maailman ihanin koira ja kaksoissateenkaari, me saatettiin viettää tunteja vaan lukemalla vierekkäin sanomatta sanaakaan ilman, että se tuntu yhtään ihmeelliseltä, ja just se on musta tärkeää ystävissä. mun eka festari ruisrock vimpulan ja veeran kanssa, varmaan 30km kävelyä päivässä, meluisa mut kotoisa telttailualue ja ruokaa täyteen ahdettu teltta, ihan huikeet parhaat mahtavat artistit, muutaman tunnin yöunet mut silti ei väsyttänyt ja me syötiin ruisherkkua, otettiin aurinkoa ja myös saatiin sitä kiitettävästi, laulettiin mukana tai muuten vaan, vierailtiin maailman söpöimmässä kahvilassa, puhuttiin kaiken maailman hauskoille, ja vaan nautittiin kesän ekasta oikeesti lämpimästä viikonlopusta ja oli ihan älyttömän hauskaa. siitä melkeen suoraan oli tiedossa kauanodotettu roadtrip koko luksuporukan voimin. kaikki muut ajo paitsi minä, käytiin powerparkissa, silitettiin hirveä, uitiin ja saunottiin joka päivä, telttaitiin ja nukuttiin monessa mökissä ympäri suomea ja elettiin hetkessä mahtavaa suomen kesää ja vieläkään en pysty käsittää, miten kaikki onnistu niin hyvin, ja miten oli niin kiva huutolaulaa keskellä auton takapenkkiä, kun ei tarttenut murehtia mistään.



"That's how it's gonna be, young wild and free
Not gonna slow down
"

kollaasipala1

"I howled at the moon with friends
And then the sun came crashing in
"

 
  ja tietenkin loviisa. kesäparatiisi, jonne suuntasin muutama päivä jäljessä, mutta mahduin onneksi yläkerran vintille nukkumaan neljän muun kaverin kanssa. vilman mahtavat vanhemmat tarjos meille ruuan ja silloin tällöin pyöräiltiin rampapolvet ja -nilkat koetuksella niillä ainoilla oikeilla ruosteisilla kolisevilla loviisapyörillä alepalle tai keskustaan hakemaan vesimeloneja, jätskiä tai mutakakkua. yritettiin kerätä mustikoita, katottiin barbie life in the dreamhousea ja avataria ja köllötettiin samalla vilman vanhempien sängyllä, jolla oltiin nukuttu kolme vuotta sitten ja vieläkin oli yhtä ahdasta ja tilavaa. kirjaimellisesti tanssittiin kesäyössä ja pääsin hyppimään trampallakin melkein kuin joku vauva konsanaan, koska ei tällä nilkalla ihan kunnon pomppuja pompittu. ensi kesänä sitten. jaettiin pizza ja ostettiin kioskilta jätskiä ja vietettiin yks kokonainen päivä loviisa beachilla rentoutuen ja ruskettuen, musa soi kaiuttimesta ja välillä juostiin tai hypättiin uimaan ja polskittiin saarelle ja merenneitokivelle ja joka vuosi, kun meidän espoolaisten kyyditys kaartaa pihasta pois, on aina se sama haikea mut semmonen raukeen onnellinen fiilis, kun tietää, että eteisen radio, ne pöyrät, keittiön leivänpaahdin ja jokailtaset saunalaulut kohdataan taas vasta ens kesänä.


"Stay up all night like when we needed to sleep"




me istuttiin porukalla mian luksushuvilasysteemin keittiössä ja kuistilla ja puhuttiin ainakin viis tuntia persoonallisuustyypeistä ja sitten uitiin kirkkaansinisessä järvessä, kuunneltiin musaa ja dubattiin gleetä. mä valvoin melkein aamuun asti julun synttäreillä ja tanssin välillä ilman musiikkiakin, koska vaan tanssitti ja seuraavana aamuna ei väsyttänyt yhtään. mä tulin tänä vuonna lopputulokseen, ettei kesällä varmaan edes tarvitse unta.
me seikkailtiin heinin kanssa ekalla itsenäisellä matkalla brightonissa, pelattiin kolikkopelejä, ihasteltiin disneykauppaa ja vietettiin huikeeta tyttöjen aikaa eikä kyllä haitannut vaikka kone oli paluumatkalla myöhässä, koska ois sinne tahtonut jäädä kyllä mielellään vielä vähän pidemmäksikin hetkeksi.
musta tuli 9. elokuuta virallisen määritelmän mukaan aikuinen, ja mun ihanat lukiokaverit talutti mua pupumaski kasvoilla helsingin yössä baariin ja se oli kyllä kaikin puolin hauska ja ikimuistoinen kokemus eikä oo jäänyt viimeiseksi, vaikka se maski onkin poistunut kuvioista, ja kun syksy tuli niin mä olin taas väsyneempi kun koskaan ja mitä enemmän pimeni niin sitä vähemmän mä tahdoin nousta aamulla kouluun ja sitä enemmän tahdoin viettää mun illat jossain kahvilassa kaikkea turhaa ja kivaa jutellen ja niin mä myös teinkin. me yökyläiltiin vilmalla ja nukuttii aina aamu kahteentoista eikä ikinä kaduttanut yhtään, koska se on se juttu, että aamupalan syö aikasintaan yhdeltätoista ja lähtee hipsimään kotiin muutama tunti myöhemmin koulujuttuja kauhulla odottaen.





"All my life I was blind, I was blind, now I see"
kollaasipala2

"I'm dancing on my own, I make the moves up as I go
And that's what they don't know, that's what they don't know
"




 oli tt:n lukemista ja terveystiedon ja enkun ylioppilaskirjoitukset, tarjottimet täynnä herkkuja, joita ei lopulta ehtinytkään syömään. yölliset mäkkärikäynnit, syksyinen pelto, vilman synttärit, 100-aamua jäljellä lukiota, auringonlaskuja, syksyfiilistelyjä ja soittolistoja, baarireissuja ja se just sopivan pitunen sopivan viilee matka kisikseltä keskustaan ja keskustasta kisikselle. mä käperryin usein vaarilassa sohvalle viltin alle ja katsoin new girliä, american horror storya tai teen wolfia ja joka maanantai odotti jännitys walking deadin parissa. joka kasinaamu toistaan hankalampi, enkä oo vielä tänäkään vuonna oppinut, miten niistä oikein selvitään kunnialla. teatterissa suunniteilla kärpästen herra, joka nyt oikeesti toteutuu ja minä ja meiän upee ihana ryhmä kaikki oltiin ja ollaan ihan innoissamme. kaksi koeviikkoa ja jälleen kerran se vääryys, että meillä oli paljon lyhyempi syysloma kun muilla.


"But there's nothing to be afraid of
Even when the night changes, it will never change me and you"



tänäkin vuonna lehdet vaihto väriä ja sitten ne jo tippukin ja maatu ja kaikki oli harmaata ja synkkää. me pelattiin veeran mökissä porukalla slendermania, kiljuttiin kilpaa, syötiin syötiin ja syötiin suklaata, dippivihanneksia ja karjalanpiirakoita, koska ruoka on elämä. odotin monta kertaa bussia kylmässä ja pimeässä ja kotona johdatin aaron harry potterin maailmaan. me istuttiin monta tuntia telkkarin edessä ja aaro nauro, kun mä itkin läpi kaikkien leffojen, ja kun se sai ite viimesen kirjan luettua niin se tuli sanomaan mulle, että nyt se ymmärtää mitä tarkotin sillä, et potterit on jotain elämää suurempaa ja mulla tuli semmonen olo, että mun tehtävä on suoritettu. vietettiin vilman kaa ties kuinka monetta kertaa mahtavaa sorsista ja meillä oli täydellinen halloweenviikonloppu evellä isolla porukalla - candy apples ja muut halloweenherkut, slenderlappujen metsästys, seikkailu autiotaloilla ja piikkilanka-aitojen sisä- ja ulkopuolella ja sunnuntaina soittolista vaihtukin joulusempaan. tän vuoden pikkujouluissa mä olin taas vessassa, kun pukki tuli. itsenäisyyspäivä, josta en muista melkeen mitään, koska olin niin väsynyt huikeesta baari-illasta ja niin oli mun polvetkin. lisää treenitaukoa ja kinesioteippiä, mutta onneks glögi, joululaulut, tonttulakit ja lemppari joululeffat vei ajatuksetkin toisaalle. me päätettiin ostaa liput ja lennot kesäkuulle ja lähtee viiden tytön voimin amsterdamiin kattomaan tayloria, kauppoja ja muutenkin sitä paikkaa, jonne oon aina toivonu pääseväni enkä malta odottaa. maria kerkes meille yöks syömään suklaata ja vaihtamaan ja avaamaan lahjoja ja aattona mä söin liian paljon ja nautin siitä fiiliksestä ja lumiukosta ja lumikoirastakin, joka oli kyllä sydäntäsärkevä mut onneks siinä oli sentään onnellinen loppu. mun vuosi vaihtu teneriffalla hotellin parvekkeella joidenkin hassujen turistien menoa ihmetellen ja olin niin väsynyt, että nukahdin ennen kuin ilotulitteet ehti ees kadota taivaalta.


"You are the light and I will follow
You let me lose my shadow"

 

kirjotin tätä pienen ikuisuuden ja nyt kun kattoo kaikkii hyvii asioita taaksepäin niin tää on ollu suoraan sanottuna ihan huikee vuosi. oon oppinu ajattelee asioita ihan uusilla tavoilla, mulla on ollu aivan ihania upeita ystäviä, perhe, älyttömästi uusia kokemuksia (myös niitä huonoja, mutta ainakin niistä saa yleensä ihan hauskoi tarinoit kerrottaviks), luettavia kirjoja, parhaita leffoja, koukuttavia sarjoja, tumblr ja weheartit, väsymystä ja päättymätöntä energiaa, rakkautta jokaista vuodenaikaa kohtaan ja nyt ootan innolla täysin tietämättömänä mistään tulevasta tätä tulevaa vuotta. 2015 on kyl vuosi, jolla on kynnys aika korkeella olla viel parempi kun tää edellinen, mut mä aion tehä kaikkeni et se tulee toteutumaan! nyt vaa hyvillä fiiliksin eteenpäi, niin paljon uutta ja jännää edessä!

osa kuvista heinin, veeran, even ja vilman kiituksii!!


4 kommenttia:

  1. Voi Emuuu. ♥ Mitkään sanat ei ihan tosi tuu ikinä kertomaan kuin kiitollinen oon viime vuodesta ja niistä hetkistä, jotka sun kanssa jaoin!! Vidu ylpeyttä on kantaa sua reppuselässä, syödä jätskiä kauhuleffojen äärellä ja kertoo susta kaikille. Pitäis kiittää sua (ja muitakin ihania ihmisiä) useammin.. Kiitos. Tää postaus oli iha vidu ihana ja kuvat kanssa (hirveet nostalgiat) ja oot ihan huippuihana uunijuures. ♥

    PS. Luulit että uunijuurekset unohdettiin? NEVER.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. UUNIJUUREKSET!! whiip oli nii ihana vuosi olet ihana voi kiitos hiiii sinäkin!! ♥

      Poista
  2. voi että en kestä miten ihana postaus! sul on sellanen kirjottamisen taito tiesitkö sen? niin kivoja juttuja ja vielä kivempia edessä, kiitos kaikesta mahtikaveri!

    PS. äiti kysyi yks päivä, mitäs emmy nyt tekee kun uunijuurekset on lasten herkku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. apua kiiitoksiii evu!! ♥ :) hii jep kaikkee nii kivuu edes kiiitos siullekkin ihana!!! aaah uunijuureksii en onneks oo taakse jättäny ehkä mä oonki vähä lapsi viel....

      Poista