11/29/2015

kun katon aurinkoo sä katselet kuuta

viimeiset päivät on ollut mulle hyviä. pieni pelko siitä, ettei hosteilla olo tuntuisi enää samalta kuin kaksi vuotta sitten katosi heti, kun astuin tänne näiden kotiin, mun malesiakotiin. tuoksut, hedelmät, keitetty vesi, suihkunlämmitin, hostsiskojen huoneet ja portti on just mitä muistelin. sohva oli vaihtunut isompaan, ja sehän mulle kelpasi, sillä viime päivinä oon katellut erityisen paljon telkkaria. en olis ikinä uskonut, että hömppäohjelmien (joita malesian telkkari on pullollaan), dokkarisarjojen ja joidenkin korealaisten komedioiden suurkuluttaminen pitkästä aikaa tuntuis näin hyvältä. mulle ollaan täällä aivan ihania, ja nää pitää jatkuvasti huolta siitä, että tunnen oloni tervetulleeksi, eikä huomautukset siitä kuinka oon "kolmas tytär" tai kuinka tää on "mun aasialainen perhe" ei unohdu hetkeksikään, ja hostisä onkin kerennyt aiheuttaa ihmisissä hämmennystä kun on esitellyt mut vieraille hänen tyttärenään niin livenä kuin kuvaa näyttämällä. oon viettänyt aikaa hostsiskojen sekä muutenkin perheen kanssa, ja ollaan mm käyty old school kirpparilla, älysöpön kuusvuotiaan synttärijuhlilla, hakemassa bubble teetä, shoppailemassa, shoppailemassa ja shoppailemassa sekä ennen kaikkea syömässä. olin näiden viimeisten kolmen kuukauden aikana oppinut hyvin pieniruokaiseksi, joten tää ruuan määrä uhkaa vetää mut välillä koomaan saakka, mutta se on ihan okei, yks ehdottomasti malesian parhaita asioita on tosiaan ruoka, joten miksipä ei nauttia siitä nyt kun kerta täällä olen. matkastressi tuntuu kaukaiselta, kun mun suurimmat huolet viimeisten päivien aikana on ollut kumman neuletopin valitsen ja miten saan tarpeeksi sataykastiketta mun kanavartaaseen. 
kaukaiselta on tuntunut myös kotiinpaluu. mikään maailmassa ei saa mun aivoja nielemään ajatusta siitä, että oon menossa kotiin viikon ja yhden yön päästä. tuntuu hassulta puhua siitä perheelle tai kavereille. tavallaan tää reilu kolme kuukautta on mennyt aivan käsittämättömän nopeasti, muistan mun miniläksiäissyndet kuin eilisen päivän ja voin samoin suomen kesän, ja meidän ekan lennon ja vaihdon lontoossa. toisaalta se kaikki mitä tässä kolmessa kuukaudessa on kerinnyt tapahtua saa tän tuntumaan ihan älyttömän pitkältä ajalta. lisäksi mulla alkaa olla tosi kova ikävä kaikkia, ja lähestyvä joulu on saanut mut todella todella kaipaamaan kylmää ilmaa, pimeyttä ja semmosta fiilistelyä joka onnistuu vaan suomessa. ikinä aikasemmin en oo tajunnut, että "joulufiilis" on luonnollisesti esim näille mun hosteille, jotka ei sitä vietä ihan vieras käsite. samoin kaikki mulle tutut talvijutut: kaakao, lämpimät pörrösukat, iltojen pimeneminen, viluisena yöllä kodin lämpöön palaaminen ja leffaillat viltin alla hytisten - ei toimi täällä yli kolmessakymmenessä asteessa, ja oonkin unelmoinut näistä jutuista melkein liian kanssa. nää asiat saa mut todella innostumaan kotiinmenosta, vaikka tiedänkin, että parin viikon päästä tuun kaupaamaan reissaamista taas. 
täällä hosteilla mulla on ollut ekaa kertaa aikaa hengähtää oikeesti yksin. matkakaveri on vähänniinkuin huonekaveri: kämppiksen kanssa elo voi olla intensiivistä ja joskus saattaa mennä hermot, eikä omaa aikaa ole niin paljon kuin normaalisti. matkakaverissa kyse on vaan huoneen jakamisen sijasta senhetkisen koko elämän jakamisesta. oltiin meidän kolmen kuukauden aikana erossa toisistamme korkeintaan pari tuntia (hyyyyvin harvoin niinkään kauaa), sekä silloin kun nukuttiin, jolloin kyllä toinen löytyi tarvittaessa nopeasti joko parisängyn toiselta puolelta tai kerrossängyn ylä- tai alapediltä. onneksi meidän yhteiselo sujui tosi luontevasti, eikä tullut samanlaisen ajatusmaailman ansiosta juurikaan koskaan mitään konflikteja suunnitelmien tai minkään muun kanssa, ja innolla ootankin meidän vielä viimeisiä yhteisiä reissupäiviä bangkokissa. jatkuvasti elämän jakaminen toisen kanssa johtaa kuitenkin siihen, että omaa aikaa ei juuri ole. nopeesti opittiin siihen, että voitiin olla tuntikausia hiljaa vaan kännyköillä ja kuunnella musaa/lukea kirjaa omissa maailmoissamme ilman, että se tuntuis ollenkaan oudolta, mutta oikeesti yksin olo on ihan eri asia. vilma on nyt tien päällä itsekseen, mikä on varmasti ihan eri juttu kuin mulla täällä, mutta silti oon ekaa kertaa kuukausiin saanut mahdollisuuden viettää aikaa nyt aina iltaisin/öisin omassa huoneessa ihan omissa oloissani. ekana yönä en edes rehellisesti sanottuna saanut unta, tuntui jotenkin turvattomalta nukkua yksin, kun on tottunut jakamaan huoneen vähintään vilman tai parhaimmillaan seitsemän muun ihmisen kanssa.

yksinolo on johtanut siihen, että mulla on ollut aikaa miettiä oikeasti asioita. edessä on taas isoja päätöksiä ja juttuja, joita tavallaan tänne pakenin siinä toivossa, että ajatukset omista toiveista ja tavoitteista jotenkin kirkastuisi. niin ei ole valitettavasti käynyt. tiedän tahtovani suomessa mahdollisimman pian töihin, mutta sen tietäisi jo mun pankkitilikin ilman mun omia ideoita. tahdon kesällä interreilaamaan, tahdon käydä itävallassa ja new yorkissa, tahdon mennä disneylandiin, tahdon ostaa viimein kokovartalopeilin ja uudet kengät tuhoutuneiden conssien tilalle, tahdon laulaa kunnolla pitkästä aikaa ja viettää pikkujouluja, uutta vuotta ja ystävänpäivää kamujen kanssa. mutta jatko-opiskelu?? reippaasti kyllä oon kyllä kertonut kaikille, että keväällä alkaa pääsykokeisiin luku, mutta että mihin pääsykokeisiin? ei aavistustakaan. jatko-opiskelusuunnittelun sijasta oon mm aatellut uuden blogin tekemistä, että voisin jättää nää reissujutut tänne ja jatkaa puhtaalta pöydältä muiden juttujen kirjotteluja. mielessä kävi, että onkohan se ihan älytön idea vaihtaa taas, kun tääkin blogi on niin uusi, kunnes vilkasin tota navipalkkia ja yllätyksekseni huomasin, että oon tänne kirjoittanut ihan vuoden 2013 alusta eli jo pari vuotta!! vanhoja luonnoksia sekä ihan näkyvillä olevia postauksia lukiessa tuli kyllä outo olo. olin kirjoittanut mm siitä, kuinka aion britteihin opiskelemaan, en voi kuvitella itseäni lukion jälkeen ja kuinka tahdon aupairiksi tai reppureissaajaksi. en kyllä voi todellakaan sanoa, että olisin vaikka lukion tokaa vuotta aloitellessa osannut arvata, että tuun lukion jälkeen menemään ensin kolmeksi kuukaudeksi mäkkiin ja sen jälkeen viettämään 3,5 kuukautta reissussa ja vieläpä samalla matkalla palaamaan malesiaan hostien luo. siispä en tässä tilanteessa uskalla arvata, miltä mun elämä vaikka vuoden kuluttua näyttää. elämä kuljettaa ja silleen, mutta joku ote tähän hommaan ois varmaan ihan hyvä saada! ehtii sitä kyllä varmaan suomessakin, saa nähdä saa nähdä juupajuu.

11/24/2015

aasiajuttuja

en todellakaan voi uskoa, että nyt on jo marraskuun loppu?? paljon on taas ehtinty tapahtua sen jälkeen, kun poistuttiin australian maaperältä. oikeastaan, koska aivan kaikki ei voi mennä suunnitelmien mukaan, oli meidän koko reissun ensimmäinen(!!) iso vastoinkäyminen itse ausseista lähtö. ei olisi varmaan pitänyt lopettaa viime postausta niin toiveikkaisiin tunnelmiin, sillä balilla purkautui pari päivää ennen meidän lähtöä tulivuori ja sitä seurannut lennon peruuntuminen jonka takia seuraava melkein viikko sujui tuntikausia puhelimessa expedian linjoilla jonottaen ja asioita selvitellen. yhtenä päivänä meinasi päästä itku, kun kolmen tunnin odotuksen jälkeen pääsin viimein puhumaan yhdelle työntekijöistä, joka kiven kovaan yritti väittää, että meidän lentohan on jo käytetty eikä tiennyt muutenkaan mistään mitään yhtiön korvausperiaatteista. lopulta meni hermo ainaiseen soitteluun ja odottamiseen, ja päätettiin tarttua virgin australian tarjoamaan vaihtoehtoon ja vaihtaa kohdetta kokonaan. vaihtoehdoista päädyttiin thaimaan phukettiin, ja meidän jakartasta lähtevät lennot jäi sitten kokonaan käyttämättä, mutta ainakin päästiin oikealle saarelle kuala lumpuriin menoa ajatellen. yövyttiinkin johnin luona yhteensä se reilu puolitoista viikkoa, ja paikka alkoi vaikuttaa jo aidosti älyttömän kotoisalta, melkein liiankin, joka oli yksi syy miksi päätettiin vain lähteä mahdollisimman nopeasti taas liikkelle, ettei jäätäisi liian pitkäksi aikaa jumittamaan. tokavikana iltana illallistettii johnin kavereilla, (aivan tajuttoman upea, avara, marmorilattiainen koti, ja ruokana mitäs muutakaan kuin pizzaa, todella kelpasi meille!) ja kun kerrottiin, ettei oltu keritty nähdä meidän 2,5kk aikana kuin yksi kenguru, oli eräs uusseelantilaispappa sitä mieltä, että asialle oli saatava muutos. seuraavana päivänä ennen lentokentällemenoa löydettiinkin itsemme tämän papan, johnin sekä mahtavan aussifarmarin kyydistä ajalemassa nelivedolla ympäri jälkimmäisen farmeja kenguruita takaa-ajaen, ja nyt voinkin sanoa nähneeni niitä varmaan satoja! ei mikään hullumpi tapa viettää viimeistä päivää.

johnin keittiön ikkunasta avautuva näkymä, josta saatiin nauttia se vajaa kaksi viikkoa
lentokoneen noustessa ilmaan oli olo tosi epäuskoinen, kaksi ja puoli kuukautta samassa maassa piti sisällään ihan älyttömästi ikimuistoisia kokemuksia, tapasin niin monia uskomattoman ihania ihmisiä ja näin sellaisia paikkoja, joista en suomessa lähtiessäni ollut edes uskaltanut kuvitella. nuo kaksi kuukautta lukeutuvat ehdottomaksi mun elämän parhaiden joukkoon, mutta siitä huolimatta olin ja olen ollut tyytyväinen valintaan, olla jäämättä sinne vuodeksi tai pariksi. palaanko joskus ausseihin takaisin? toivon todella. australian ihan todellinen koko ei hahmottunut mulle edes lukuisten yöbussien jälkeen, mutta kun lentokoneen nousun, inside outin katsomisen, illallisen sekä kahden modern family jakson jälkeen katsoin karttaa ja huomasin meidän olevan vasta aussien puolessavälissä, ei voinut kuin kelata, miten paljon olisi vielä nähtävää. fraser island ja byron bay oli varmaan mun ehdottomat suosikkipaikat, ja sydney ja brisbane kaupunkeina älyttömän ihania, mutta toivon, että joskus pääsisin reissaamaan vielä west coastin ja käymään katsomassa perthin, darwinin, ulurun sekä meidän skippaaman agnus watersin. ihan ensvuonna en ole ehkä ausseihin taas lähdössä, mutta varmasti vielä joku päivä, kunhan saan rahallisen tilanteen taas jaloilleen!

phuketin kata beach ja kulkukoiruli
rusketuksen palailu hymyilyttää, ja niin kyllä alle euron maksava oreo-matchajädekin













phuketissa vietettiin lopulta kolme yötä, eikä se vuorostaan kyllä lukeudu mun suosikkipaikkojen listalle. mun rakastama kuumankostea ilma (ihan tosi tykkään!), älyttömän hyvät hedelmät, tosi edullinen hotellihuone ja aasialainen ruoka oli kivaa, mutta loppu aiheutti vain ahdistusta. mulle aasiassa turistina olo oli ihan uusi juttu, sillä hostperheiden seurassa pari vuotta sitten kulkiessa suhtautuivat kaikenmaailman kauppiaat hyvin eri tavoin, mutta phuketissa massagemassage welcome welcome tuk tuk tuk alkoivat tulla korvista ulos jo muutaman ensimmäisen tunnin aikana. aluksi tuntui myös hankalalta löytää kivaa ruokapaikkaa, sillä agressiiviset tarjoilijat suomenkielisine menuineen olivat vähän luotaantyöntäviä, mutta lopulta löydettiin syrjemmästä tosi kiva paikka, jossa pystyttiin syömään rauhassa kamalalta turistirysältä. hirveä phuket ei todellakaan ollut, kata ja karon beach olivat nätit ja meidän hotellin parvekkeelta maisemia ihastellessa ja jutellessa kului nopeasti tunti jos toinenkin. uskaltauduttiin myös seikkailun ja rahansäästön nimissä paikallisbussin kyytiin ja 35 bahtilla päästiin tunnin päässä sijaitsemaan ostoskeskukseen ihalemaan halpoja jälkkärijuttuja, jotka olivat lopulta ainoita, jota lopulta päädyttiin ostamaan. 

paikallisbussit tuli tutuksi niin thaimaan kuin malesiankin puolella..

reissuväsymys ja ihan paras kapseli
phuket oli siis reissuna kuitenkin onnistunut, ja kolmen päivän päästä vastoin alkuperäistä suunnitelmaa ottaa yöbussi suoraan kuala lumpuriin jouduttiinkin täyteenbuukkausten takia lentämään phuketista malesian penangiin, jossa olin kanssa kaksi vuotta sitten vieraillut. päädyttiin jälleen kerran ottamaan paikallisbussi (mun osalta alkaa rahat olla aika tiukilla, joten kaikki keinot käyttöön!), ja köröteltiinkin seuraavat kaksi tuntia teillä tietämättömillä, kunnes kuin ihmeen kaupalla löytyi tutunniminen ostoskeskus, jonka kohdalla noustiin kyydistä ja löydettiin kävellen meidän _kapseli_hotelli. olin vastaavista kuullut vaan jostain tokiodokkareista, mutta meidän kapselit oli kyllä mun mielestä siistimpiä kuin olisin uskaltanut kuvitellakaan! koko hotelli oli ensinnäkin aivan käsittämättömän siisti, ja puhtaanvalkoisen "kapselin" sisällä oli megamukavien tyynyjen, hyvän patjan ja telkkariruudun lisäksi älyttömän hauskat valot, peili sekä meille valmiina jätetyt vesipullot. huvittavinta oli, että tämä melkein epäilyttävän puhdas ja melkein tyhjillään oleva (ainoat asiakkaat taisi olla aasialaisopiskelijoita, oltiin ainoat länsimaalaiset) hotelli sijaitsi vähän likaisenoloisella kuoppaisella ja tiuhaan viemäröidyllä sivukadulla, mutta sijainti oli hyvä ja ehdottomasti yöunetkin, joten ei kyllä valitettu! penangissa meidän pari päivää sujui kivasti street food courtiin tutustuen, leffassa (uusi paranormal activity) käyden, mulle jo tutuksi tulleessa älyttömän isossa kek lok si temppelissä vieraillen sekä instakuvaan kommenttia laittanutta pohjoisen hostsiskoa, sekä tämän serkkua yllättäen tavaten. oli tosi hauska nähdä qiitä pitkästä aikaa, ja penang on muutenkin mun mielestä ihana. phuketia vastoin ei länsimaalaisia juuri näkynyt, eikä täten ärsyttävää kaupittelumeinikiäkään tarttenut kestää liikoja.

monet turistit kokevat tärkeäksi pitää polvet ja olkapäät peitettyinä koko ajan, mutta itse hostperheiden vinkeistä oppineena kuljin ja kuljen malesiassa huoletta shortseissa (paitsi tietenkin paikoissa, joissa erikseen peittävämpää pukeutumista pyydetään). täällä saa kuitenkin osakseen aivan älyttömän paljon tuijotusta, täysin huolimatta siitä, mitä on laittanut päällensä. ausseissa mun käyttämät lyhyet shortsit ja crop-top yhdistelmät oon kuitenkin jättänyt käyttämättä, ja mulla on ollut nää samat vaatteet mitä kuvassa valehtelematta melkein joka päivä päällä, hups. musta ei ehkä värivalintana oo mikään huippu tälle ilmastolle, mutta ainakin saa vähän suojaa auringolta, kun se tuolta pilvien takaa viitsii välillä näyttäytyäkin!
kek lok si temppelin yksi sadoista buddhapatsaista
katuruoka on parasta, toistaiseksi on käynyt hyvä tuuri eikä mistään meidän syömästä oo tullut kummalleekaan mitään ikävyyksiä!
penangista päästiin kuala lumpuriin lopulta bussilla, ja matka oli hieman mielenkiintoinen. oltiin luonnollisesti päädytty halvimpaan vaihtoehtoon, ja ukkosmyrskyssä valtatietä huristellessamme tippui katosta tiheään tahtiin kylmiä vesipisaroita mun päälle, ja muutama rivi edessäpäin oleva nainen oli selvästi kulkenut bussilla aiemmin, sillä hänellä oli päänsä päällä koko matkan aukinainen sateenvarjo. että näin malesiassa! perille päästiin kuitenkin jotenkuten turvallisesti ja yhden junapysäkin jälkeen meitä olikin vastassa malesianmummini kaveri annikki tämän apulaistytön estelitan kanssa. asuttiinkin koko meidän yhteinen KL-viikko annikin luona, ja meidän iloksi talossa oli myös kolme aivan ihanaa kultaistanoutajaa, joista meidän suurimmaksi lemppariksi nousi täydellisen kaunis ja aina niin iloinen seitsemänvuotias rusty. valehtelisin jos väittäisin, että meidän kuala lumpur -viikko oli jotenkin äärettömän tapahtumarikas, mutta näytin vilmalle aitoa malesialaiselämää niin hyvin kuin osasin: pyörittiin joka päivä isoissa ja avarissa mun rakastamissa ostoskeskuksissa (forever 21, cotton on, topshop, h&m tuli täälläkin tutuksi), ostettiin ja luettiin kirjoja, syötiin hyvin halvoissa food courteissa, pakoiltiin kaatosateita ja käytiin leffassa katsomassa spectre ja mockingjay, ja vietettiin kaikinpuolin rentoa ja mukavaa elämää. kyllä huomaa, että reissailu taas vähän "rauhoittunut", kun mun jalkojen mustelmat on kerinneet parantua eikä uusia juuri tullut tilalle - en valita! kuala lumpur on musta älyttömän kaunis kaupunki ja upeesti valaistut twin towers ja kl tower öisin mun mielestä harvoja oikeesti kauniita rakennuksia maailmassa.

jokailtainen valoshow twin towersien edessä, kuala lumpur on vaan ihana!
malesiassa ymmärretään joulukoristeiden päälle... eikä täällä tuomita mun selfieidenottoa, sillä kaikki ottaa niitä itsekin jatkuvasti :D

nyt ollaan singaporessa, jonne saavuttiin eilen hyvin jännittävissä tunnelmissa jälleen kerran halvimmalla mahdollisella bussilla. (vilman blogista voi lukea lisää) eilen käytiin kurkkaamassa näiden junasysteemi, keskusta, pilvenpiirtäjien valot sekä sattumalta joku siisti valoshowsysteemi. singapore on malesiaa ja thaikkuja huomattavasti kalliimpi, mutta kaikin puolin tosi kaunis ja siisti paikka. yövytään nää pari yötä pitkästä aikaa kunnon hostellidormissa, ja tää on tosi viihtyisä ja kiva vaikka aasian hintatasoon nähden aika kallis (17e yö). huomenna lähdettäessä meidän tiet erookin sitten viikoksi ennen taas bangokissa näkemistä, kun vilma suuntaa krabille ja mä takaisin kl:ään hostperheen luo. jiayiniin törmäsinkin sattumalta klcc:n ostoskeskuksessa (siinä oli varmaan ulkopuolisilla meissä ihmettelemistä), ja ootankin innolla, että pääsen taas näkemään koko muunkin perheen! meidän viime bussimatkasta järkyttyneenä pelasin nyt vähän varman päälle, ja varasin astetta hienomman bussin, johon kuuluu ateria ja kaikki. hostit lupasikin jo hakea mut heidän läheiseltä juna-asemaltaan, kunhan löydän sinne tavaroineni, ja enköhän löydä, sillä kuljettiin meidän kl-viikkona junilla sen verran ahkerasti! vielä on kysymyksenä se, mistä päin singaporea tämä mun bussi lähtee, mutta eiköhän sekin selkiydy ajallaan.

päätettiin viettää meidän kuukausipäivää (eli tänään 3kk reissussa!!) kerrankin kunnolla, ja mikäs olisikaan parempi vaihtoehto juhlapaikalle kuin universal studios! saatiin meidän hostellilta alennuslippu, sää suosi oikein hyvin puolet päivästä ja oli muutenkin älyttömän kivaa ja takas palattiinkin jalat väsyneinä ja pää pyörällä päivän vaihteeksi vähän erilaisista seikkailuista. mulla ei ollut odotukset mitenkään älyttömän korkeella, sillä pelkäsin singaporen version tuntuvan jotenkin "huonommalta" orlandossa pari vuotta sitten käymisen jälkeen, mutta päin vastoin olin moneen asiaan tuolla itse asiassa paljon tyytyväisempi! pienempihän toi tietenkin oli, mutta sehän vaan sopi meille, sillä oltiin puistossa vaan tää yksi päivä ja meillä jäi siltikin muutama laite käymättä. rahan käyttö lippuihin ei siis kyllä harmittanut yhtään, vaikka alkupäivästä näytti pahasti siltä, että meillä jää laitteista isoimmat kokonaan sään takia käymättä. onneksi täällä päin maailmaa pahimmatkaan ukkosmyrskyt ei yleensä kestä kauhean kauaa, ja lopulta tää päivä oli kyllä aika täydellinen!

kuuden tunnin bussimatkan jälkeen hypättiin vaan junan kyytiin ja yritettiin löytää "keskustaa" just tällaisten näkymien toivossa - ja lopultahan se löydettiinkin!
singaporen universal studiosissa yritettiin päästä tähän jo aamupäivästä, mutta ihmiset käännytettiin pois ukkosmyrskyn takia. iltapäivällä sää onneks selkeni, ja 65 minuutin jonottelun jälkeen päästiin pyörimään pää alaspäin ja oli kyllä kivaaa niinkuin kaikissa muissakin uss:n laitteissa, mielettömästi panostettu ja ei jäänyt kyllä tippaakaan jenkkipuiston varjoon!
villiä menoa since 24. elokuuta



tajusin tässä ihan vasta, että mulla on kotiinpaluuseen enää 2 viikkoa.  ihan käsittämätöntä. oon niin innoissani joulujutuista sekä kylmästä säästä (kyllä, kylmästä), että hyvä kun maltan olla välillä säätämättä ilmastointia pakkasen puolelle, ja en kyllä malta odottaa, että näkee perhettä, ystäviä, kummeja ja läheisiä taas! samalla on kyllä tämmöisen reissun jälkeen joulun viettoon "raihoittuminen" kyllä ihan paikallaan. oon näiden kolmen kuukauden aikana kokenut kyllä koko tunteiden kirjon ja välillä on meinannut hermot mennä jatkuvaan epävarmuuteen, joka on varmaan pitkäaikaisreissaamisessa se kaikista rasittavin osuus. onko kaikki mukana, ehditäänkö me meidän bussiin, onko tämä oikea asema, mistä saadaan mittaritaksi, olisiko meillä pitänyt olla printatut liput, uskallanko laittaa macbookin bussin ruumaan, miksi ne käskee meidän nousta pois, onko tämä bussi edes menossa singaporeen, pitääkö meidän jäädä tässä kun osa nousee pois, mihin meidän bussi matkatavaroineen katosi, ollaanko me nyt perillä, uskalletaanko nousta tämän toisen bussin kyytiin, sieppaavatkohan nämä oudot tyypit meidät, ollaanko me edes menossa oikeaan suuntaan, miksei kukaan taksikuski osaa meidän hostellille, saakohan tästä ruokamyrkytyksen, missä on jälleen kerran juna-asema, millä asemalla piti jäädä, onkohan tämä oikea suunta, varastaakohan huonekaveri yöllä mun rahat ja niin edelleen ovat kysymyksiä, jotka on pyöri mun mielessä pelkästään eilisen aikana. siirtymät on tavallaan kaikista rankimpia, kun epätietoisuus on huipussaan ja on uuteen paikkaan totutteleminen vie aikansa, mutta toisaalta maisemanmuutos on älyttömän palkitsevaa, ja oonkin niiiin iloinen siitä, miten paljon ollaan näiden kuukausien aikana ehditty nähdä! uskon, että nää mun viimeiset kaksi viikkoa tulee kulumaan todella nopeasti, mutta aion nauttia aasiasta niin hyvin kuin voin vielä ennen ihanaa joulua ja sen jälkeen odottavia velvollisuuksia kuten tulevaisuuspohdintaa, työnhakua sekä yhä mun mielessä tuntemattomana pysyvän paikan pääsykokeisiin lukua. ei, en ole löytänyt tältä reissulta itseäni, mutta oppinut kyllä vaikka mitä - varsinkin sen, että ihan sama mikä tilanne kyseessä niin asioilla on aina tapana järjestyä!

11/01/2015

YLI KAKS KUUKAUTTA REISSUSSA?

bbr-kamuja ja vika illallinen brissyssa bbq:n merkeissä / sundaet lisätäytteillä, mcflurryt on täällä ihan käsittämättömän hintasia / tyttöjen puoli huoneesta surfersilla, huomatakaa viinipullo ja järjestelmällisyys / goon, vilma, kaya ja manze byronin yössä
ihan käsittämätöntä, miten nopeesti aika on menny. brisbanesta nopeiden hyvästien jälkeen meidän matka vei paljon ylisetylle surfers paradiselle, joka nätistä ulkomuodostaan huolimatta ei ollut ihan mun mieleen teneriffaturistirysävibojensa takia. meillä kävi dormikavereiden suhteen surfersilla loistava tuuri, sillä tutustuttiin jo ekojen tuntien aikana kahteen saksalaiseen tyttöön, manzeen ja kayaan, joiden kanssa jaettiinkin koko seuraava viikko. surfersilla tutuiksi tuli ranta ja hiljakseen palaileva rusketus, australialainen viini sekä paikan yöelämä. kerittiin kanssa tavata nopeasti bbr:stä tuttua joshuaa sekä tehä vähän ostoksia. kolmen yön jälkeen oli aika suunnata saksalaisten tyttöjen tavoin byron bayhin, joka oli taas aivan ihana, aito paikka. rannalla nautittiin auringosta, paikallisten kanssa jutustelusta, vähän turhan kuumasta hiekasta ja pompittiin meressä valtavien aaltojen riepottelemana. käveltiin tyttöjen ja kahden saksalaisen pojan kanssa majakalle ihailemaan upeita näkymiä ja auringonlaskua ja joka päivä nautittiin 23/7 aukiolevan leipomon antimista. lopulta tuli aika hyvästellä tytöt, kun suunnattiin sydneyyn, jossa ihailtiin ihanaa kaupunkia, maailman näteimpiä taloja, nähtiin oopperatalo, shoppailtiin, tavattiin pitkästä aikaa miaa, pääsin mm todistamaan torakoiden yöllisiä seikkailuja meidän ekassa hotellissa ja nukuin paljon päiväunia. säät ei enää sydneyyn saakka suosinut, mutta se oli ihan okei varsinkin, kun oon oikeestaan vähän viileämpiä säitä kaipaillutkin. nopeasti kuluneen viikon jälkeen noustiin kahdeksitoista tunneksi yöbussin kyytiin kohti melbournea ja nautittiin jälleen kerran unettomasta yöstä. ainakin firefly-bussiyhtiö näytti iltasaduksi uuden terminaattorileffan, joten tekemistä riitti ainakin siksi pariksi tunniksi. 

"and suddenly i was a lilac sky" / sydney lentokoonesta / surfersin ranta / söpöin wallaby byronilla 
mainittakoon että huonojakin päiviä on ollut. tai ehkä paha puhua päivistä, mutta hetkistä ja välillä semmoisesta yleisestä fiiliksestä. mulla alkoi sydneyssä painaa pieni matkaburnoutin tapainen: kaikki väsytti, hostellielämä ja yksityisyyden puute alkoi todella tökkimään ja kirjottelinkin about viikko sitten notepadille tämmöistä: "mielikuvat siitä, että vieritän näppärästi mun kevyttä matkalaukkua pitkin sileitä asfalttikatuja, teen ruuaksi salaatteja ja syön välipalaksi hedelmiä, saavun hostellien dormeihin vaan tavatakseni porukan valmiita sydänystäviä, lenkkeilen iltaisin ja venyttelen säännöllisesti on vaihtunut todellisuuteen, jossa kirjaimellisesti raahaan mun nyt mun aivan ääriään myöten täyttä olevaa laukkua ylös epämääräsiä portaita, syön sadatta kertaa pastaa tomaattikastikkeella, ostan lounaan kfc:stä tai hungry jacksista koska ne on mäkkäriä halvempia, jaan huoneeni mm aidosti pelottavan skotlantilaisen hullun kanssa ja sammun melkeen kuuden aikaan kaikesta kävelystä täysin uupuneena päikkäreille ja valvon sitten yöllä tuntikausia saamatta unta. joka päivä tai jos ei päivä niin ainakin viikko on aidosti erilainen, mutta uusiin hostelleihin älyttömän väsyneenä saapuessa on välillä olo sama kuin uutena luokkaan tullessa - kaikki tuntuvat jo tuntevan toisensa tai sitten puhuvat keskenään vain saksaa, ja aina uusiin keittiösysteemeihin, temppuleviin avaimiin ja ovikoodeihin sekä uuteen alueeseen tutustuminen vie aina oman aikansa ja energiansa." eli aivan taukoamatonta euforiaa ei pitkäaikaismatkustaminen todellakaan ole - mun tarkotus ei todellakaan ole valittaa, hetkeäkään en oo tänne lähtöä katunut, mutta musta tuntu tärkeältä jakaa oman reissun toinenkin puoli. instassa, netissä ja jopa ihan henkilökohtaisesti tavatessa monen pitkäaikaisreissaajan elämästä saa hyvin kultaisen kuvan, mutta todellisuudessa tää eroaa todella paljon perus lomamatkailusta. huonoja hetkiä on mulla täällä varmaan ihan yhtä paljon kuin suomessakin, toiselle puolelle maailmaa tulo ei muuta sitä asiaa, että ihmisiä tässä ollaan. 
byron bayn cheeky monkey baarissa saatiin ilmaset kuoharit ja päästiin tanssimaan pöydillä / matka rannalle suju mukavasti kiljuen, kun hiekka oli polttavan kuumaa eikä kengistä tietoakaan / auringonlasku matkalla majakalta hostellille / paras froyo ikinä
onneksi on tapahtunut hurjasti hyvää, ja oon saanut kokea niin ihania juttuja, että satunnainen huonompi fiilis ei oo juuri haitannut. pitkään reissatessa tämmönen kuitenkin kuuluu asiaan, en sanoisi, että mulla on ollut koti-ikävä, mutta oon kaivannut jotain juttuja nyt enemmän kuin ennen: omassa rauhassa treenailu, laulaminen ja tanssiminen, oikeesti kunnolla niin bileisiin kuin kaupunkipäivään valmistautuminen (ei vaan ne samat vaatteet, ripsari ja kulmakynä), perhe ja kaverit, karjalanpiirakat ja äidin katkarapupiirakka, syksy tuoksukynttilöineen sekä villatakit, mun syksyvaatteet ja etenkin yks vihree ruutupaita. viimeiset neljä päivää on kuitenkin ollut ainakin mulle enemmän kuin paikallaan. suunnattiin aamuisesta melbournesta suoraan juna-asemalta lilydaleen, jossa meidät nappasi kyytiin vilman perhetuttu yli 70 vuotias john, joka asuu täällä warburtonissa, vähän keskellä ei mitään mutta tosi nätissä paikassa nätissä talossa. mulla aussibudjetti näytti jo uhkaavasti loppuvan kesken, mutta ilmainen majoitusmahdollisuus sekä ennenkaikkea ruoka on tuonut mun rahatilanteen taas jaloilleen. päivät onkin kuluneet mukavasti metsissä kävellessä, ilmaisesta melkeen rajattomasta wifistä nauttiessa, hyviä ruokia syödessä sekä johnin (joka on kyllä ehdottomasti puheliain mun ikinä tapaama ihminen) juttuja kuunnellessa. facetimesin pitkästä aikaa äidin ja isin sekä vilman kanssa, ja ollaan kateltu netflixistä mm uus scream-sarja. tehtiin kanssa päiväretki melbourneen, jossa päästiin shoppailemaan outlet-ostoskeskuksessa ja syömään viimeistä kertaa viiden dollarin pizza dominoksessa. kaivattua lomaa siis dormeista ja budjettiruokailusta, mikä onkin auttanut loistavasti matkaburnoutin hoidossa.
blue mountainsilla hyvällä fiiliksellä ennen kun keksittiin kävellä varmaan miljoona kallioon kiinnitettyä porrasta ylös ja alas tehokkaan jalkatreenin nimissä / toka sydneyn hostelli, oikeet peitot ja muutenkin älyttömän siisti! / yöbussista selvinneenä / iltahaahuilut ja oopperatalo

vielä kaksi yötä ja sitten kuviot muuttuukin ihan kunnolla. taakse jää goonin, kengujen, koalojen sausage sizzlen ja surffauksen luvattu maa ja meidän reissu siirtyy kaakkoisaasiaan. lennetään keskiviikkoaamuja kuuden tunnin verran balille, jossa meillä on jo varattu bnb-tyyliset aivan älyttömän halvat mut kivanoloset hotellit seminyakista ja ubudista. australiassa yli kahden kuukauden olon jälkeen maisemanvaihto aasiaan tuntuu oudolta, mutta samalla tosi virkistävältä. totuushan on se, ettei ausseja kahdessa kuukaudessa (ei varmaan kahdessa vuodessakaan) kerkiä valloittamaan, ja paljon täällä olisi vielä nähtävää ja tehtävää, mutta toisaalta niin on koko maapallollakin. oon niiiin innoissani indonesiassa oottavista hedelmistä, halvoista hinnoista, temppeleistä ja riisipelloista sekä muutenkin uudenlaisesta fiiliksestä. meidän matka vie balilta tosiaan javan saaren läpi jakartaan, ja sieltä kuala lumpuriin malesiaan, jossa pääsen näkemään hosteja, ostamaan stickykarkkeja, suurkuluttamaan mangosteeneja, shoppailemaan mun kovaa vauhtia olemattomaksi hupenevilla säästöillä sekä esittelemään vilmalle mun toista kotia. vilman matka jatkuu pidempään kuin mun, ja meidän tiet eroaa reiluksi viikoksi malesiassa ja kohtaa taas vielä kerran bangkokissa, jossa vietän vikan pitkän viikonlopun ennen kotiin lentämistä 7. joulukuuta. paljon huikeita juttuja siis edessä, ja samalla oon tosi innoissani lähestyvästä kotiinpaluusta sekä ennen kaikkea joulusta (oon jo alkanut kuuntelemaan joulubiisejä ja kelailemaan joululahjajuttuja hehe)! toivottavasti kaikki sujuu aasian puolelta niin hyvin kuin tähänkin asti on sujunut, vielä reilu kuukausi reissaamista jäljellä, ja nyt tuntuu hyvältä hengähtää vielä nää pari päivää ennen aasiaseikkailuja! paljon haleja kaikille suomeen, kohta taas nähdään!! :) 

10/07/2015

there was nowhere to go but everywhere

ihan käsittämätöntä, miten nopeesti täällä aika voi ees mennä... kaks ja puol viikkoa sitten saavuttiin väsyneinä brisbanen keskustaan ja seittemän aikoihin illalla surffailtiin kuumeisesti reviewtä ja yritettiin löytää edes suht ok:n olosta paikkaa ees kyseiseksi yöksi. epätoivoissamme päädyttiin väliaikaratkaisuna brisbane backpackers resorttiin, ja tätä väliaikaisratkaisua on jatkunut nyt 17 yötä, eikä vaihtaminen oo käynyt kyllä mielessä kertaakaan. ihan jees vaihtelua cairnsin hostellirumballe!!
hostellina bbr ei oo mitenkään erikoinen: tää on reippaasti isompi kuin ykskään aiemmista hostelleista missä ollaan oltu, eikä vastoin aiempia täältä löydy ilmasta wifiä eikä "resortille" saa tuoda omia alkoholijuomia (mikä on johtanut kaikenlaisiin luoviin ratkaisuihin). kaikesta huolimatta ollaan viihdytty täällä loistavasti: ihmiset on tosi mukavia, dormit mun mielestä älyttömän kotoisia, kaikkialla on siistiä, keittiö yllättävän toimiva, tekemistä löytyy yleisen sohvilla tai aurinkotuoleilla loikoilemisen lisäksi pöytätenniksen, koriksen ja futiksen muodossa ja ollaan otettu melkeen joka päivä älyttömän kotoisa leffahuone haltuun. meillä on käynyt kanssa huonekamujen kanssa varsin hyvä tuuri: eka päädyttiin hauskojen disneyfanaatikko-ranskalaisten kommuuniin, tokaks joidenkin brittipoikien pitkäaikaisasuntoon (pojat oli ostaneet mm. taulutelkkarin, peitot, lipastot ja pleikkarin omaan kuuden hengen dormiinsa) ja nyt ollaan viimeiset puoltoista viikkoa oleskeltu alakerrassa tosi mukavien huonekamujen kanssa kaheksan hengen dormissa: hollantilaisen tosi ihanan tytön (joka harmiksi eilen jatkoi matkaa mustikanpoimintahommiin) ansiosta meillä oli käytössä pitkään suoristusrauta ja fööni sekä päästiin välillä auttamaan viinipullon tyhjentämisessä, virolainen maailman kovaäänisin kuorsaaja ojens meille vaan yks päivä randomisti milkywayt, hokee välillä suomalaisia sanoja ja päästiin fiilistelemään yks aamu tän kännykästä soivan kran turismon tahtiin, eteläafrikkalainen vähän vanhempi mies jakaa sen farmilta saamia kaupoissa oikeesti kalliita mangoja, brasialainen mukava opiskelijapoika tekee kotiläksyjään ja hollantilainen varmaan maailman pisin mies herää aamuyöllä duuniin mutta jaksaa silti pilailla meidän kustannuksella päivästä toiseen. eli huikeita tyyppejä kaikki! 

täällä on jotenkin mahtavaa, miten ihmiset jakaa kaiken ja on muuten vaan ihan älyttömän ystävällisiä: kaikille on helppo puhua, kun kaikki on samassa tilanteessa, ja vaikka ihan aluksi ausseihin tullessa tunsin oloni vähän ulkopuoliseksi muiden backpackereiden keskuudessa, tuntuu tää elämäntapa nyt niin tutulta, omalta ja mukavalta kuin vaan mahollista. muistan vieläkin, kuinka flying monkeyyn tullessa kerrottiin staffille, että nää on meidän ekat yöt hostellissa ja tyypit totes oitis nauraen, että teillä on paljon opittavaa. ja paljon sitä on nyt opittukin.
miltä on näyttänyt meidän arki? ekat päivät kulu brisbaneen tutustuessa, ja nyt keskusta kauppoineen (forever 21 ja cotton on, miten tuun pärjään ilman niitä, kun tuun takasin suomeen??? sniff) tuntuu jo tosi tutulta. sushi on halpaa, yleiset puistoalueet jätskikiskoineen on ihania, ilmastoitu kirjasto tuntuu jo toiselta kodilta, ja ollaankin pyöritty näiden asioiden ympärillä uusien hostellikamujen kanssa aika tehokkaasti.

meidän iloksi whitsundaylta ja fraser islandilta tuttu julia tuli kanssa vähän meidän jälkeen noosasta brisbaneen, ja päästiin yhdessä tutustumaan casinoon, kaupungin ilmaiseen lauttaan ja muutenkin viettämään vielä aikaa yhdessä. julian aussireissu oli kuitenkin harmiksi tulossa päätökseen, ja saatiin ihan mieletön mahis päästä saattamaan meidän uutta kamua byron bayhin milläkäs muullakaan kuin yksityiskoneella. julian tuttavaperheen isä harrastaa lentämistä, joten pääsin ekaa kertaa elämässäni pienkoneen kyytiin ja oli kyllä älyttömän siistiä päästä näkemään ausseja yläilmoista. upeiden maisemien lisäksi nähtiin mm mamavalas vauvansa kanssa!! kyllä sitä paluumatkalla kiitteltiin, ihan mieletöntä, että tämmöistä voi päästä kokemaan ihan ilmaiseksi. ihmiset on mahtavia.

ehdottomasti oudointa on ollut se, miten paljon suomalaisia ollaan nähty. yks ilta bilettelemässä kävelin baarin halki, kun mut pysäytti joku random poika. kuulumisien kyselyn jälkeen tää kysy, mistä oon kotosin ja vastattuani tää alko latelemaan ihan innoissaan suomalaisia lauseita. pian  vaaleahiuksinen tyttö, ilmeisesti pojan kaveri liitty keskusteluu ja kysyi, että oonko mä oikeesti suomesta ihan suomen kielellä. kuulemma ei ollut nähnyt viimeiseen kolmeen vuoteen yhtään suomalaisia mun lisäksi??? vaikea uskoa, sillä meiän hostellissa on suomalaisia meidän lisäksi 6!!! ihan sairaasti verrattuna siihen, että ollaan oltu melkeempä kaikkialla muualla oikeesti ainoot suomalaiset. alan pikkuhiljaa ymmärtämään, miltä tuntuu olla saksalainen australiassa. mun puolesta meitä suomalaisia vois olla pikkasen vähemmän, mutta minkäs teet haha.
random pallopelejen, kerrankin kunnollisen ruuanlaiton ja yöelämään tutustumisen sekä yläilmoissa lentelyn lisäksi oon päässyt kokemaan aussilääkärin sekä täällä sairastelun. kuten tosta yhdestä kuvasta näkyy, oon ollut aika lailla mustelmien täplittämä (kutsukaa vaan dalmatialaiseksi), mutta onneksi verikokeen mukaan huolta ei ole, vaan oon vaan ilmeisesti telonut itteäni tehokkaasti. maanantaina heräsin yöllä ihan kuumeessa ja näin koko yön unta jauhelihan paistamisesta ilman öljyä ja aamulla heräsin vähän puolikuntoisena, ja nyt vielä torstaina tuntuu olo vähän väsyneeltä ja nuhaiselta, vaikkakin huomattavasti paremmalta.

meidän työnhaku taas..... no sanottaisko, että täällä suunnitelmat muuttuu varsin lennossa. mun idea jouluksi kotiin tulemisesta on sen sijaan yhä pitänyt, mutta se työnteko jäänyt vähän kakkoseksi. puoliksi lennossa tehdyn sopimuksen mukaan aion ottaa pienen riskin ja viedä reissun loppuun omilla säästöillä. tuli yllätyksenä, miten ihanilta läheisiltä saadut yolahjarahat sekä mäkistä ja ääninäyttelystä kertyeet säästöt onkin oikeesti riittäneet, ja näillä näkymin gold coastin, sydneyn, melbournen sekä ainakin balin ja malesian näkeminen näyttää täysin maholliselta. kyllä, maksoin working holiday viisumista ja suoritin myös rsan netissä ja oon lähetellyt ja vienyt cover lettereitä ja resumeita noin kymmeneen paikkaan, mutta töiden löytäminen vaan muutamaksi viikoksi on tällä hetkellä älyttömän hankalaa asettuminen tänne tai edes australiaan oikeasti pitkäksi aikaa ei tunnu omalta, vaikka paikkana tää onkin vaikka kuinka ihana. mua on aina kiinnostanut ajatus opiskelusta tai oikeesti pitkään työskentelystä ulkomailla, mutta australia ei ole se maa mulle sitä varten. maailma on niin älyttömän iso paikka, ja mulla on vielä niiiin paljon nähtävää, että en tahdo jäädä liian pitkäksi aikaa tänne. ei todellakaan ole kyse siitä, ettenkö mä viihtyisi: oon aivan älyttömän ilonen, että päätin tulla tänne, enkä oo hetkeäkään, kertaakaan ees huonoina päivänä katunut tätä päätöstä, vaan pidän sitä yhtenä parhaina mun koko elämässä. tällä hetkellä elämä on sen verran mukavaa, että tänne voisi helposti jäädä vaikka puoleksi vuodeksi rentoilemaan, ja oon kokenut ihan mielettömästi huikeita juttuja, tavannut käsittämättömän ihania ihmisiä, nähnyt just semmosia paikkoja, joista oon aina vaan unelmoinut ja niin kliseiseltä kuin kuulostaakin tuntuu, että  tosi lyhyessä ajassa oikeesti kasvanut ihmisenä: enää ajatus uuteen kouluun yksin menemisestä, omasta kämpästä, itsenäistymisestä tai tulevaisuudessa yksin reissaamisesta ei pelota, ja omalta mukavuusalueelta poislähdön myötä tuntuu, että oon kanssa oppinut tuntemaan itteni (sekä tietenkin vilman haha) vähän paremmin. parasta tässä on se, että vielä on sekä rahaa että reissua jäljellä, enkä malta odottaa mitä kaikkea huikeeta meillä on vielä edessä.

näillä näkymin kotoutuminen ois tiedossa joskus joulukuun tienoilla, eli työntekoa lukuunottamatta aika lailla alkuperäisen suunnitelman mukaan mennään. ymmärrän hyvin, että monelle tää päätös tuntuu oudolta ja ite en koe sitä tarpeelliseksi kaikille (varsinkaan täällä, jossa ihmiset tekis kaikkensa saadakseen pysyvän oleskeluluvan) yrittää selittääkään. vaikka suomi ei aina tunnukaan siltä "mun maalta" mä todella todella todella rakastan mun elämää ja siihen kuuluvia ihmisiä suomessa, ja sen takia takaisin palaaminen ei tunnu vaikealta, vaikka elämä täällä onkin huikeeta. suomeen tullessa aion rentoutua uuteen vuoteen asti: joulusuunnitelmat on vielä täysin auki, sillä perhe on aattona koneessa matkalla floridaan, jonne mulla ei tällä hetkellä ole edes kauheasti innostusta lähteä, joten saatan pyöriä vaarilassa tai esim even nurkissa tonttuilemassa, sen näkee sitten! tammikuussa on pakko saada joku ote elämään ja alkaa miettimään tulevaisuutta opiskeluineen (pienenä mahollisuutena ulkomailla opiskelu kummittelee yhä mielessä) - keväällä tiedossa on pääsykokeisiin lukemisen lisäksi toivottavasti paljon töitä, joilla saan mahdollistettua mitäs muutakaan kuin lisää matkustelua. nyt vaan aika nähdä, miten pitkälle ja minne kaikkialle mun rahat vielä riittää. elämä kuljettaa ja silleen ja kuka tietää, mitä vielä tapahtuu! haleja kovasti kaikille suomeen, mulla on ihan tajuton ikävä kaikkia rakkaita siellä! <3 

9/28/2015

the east coast experience

pieni varoituksen sana lienee paikallaan, sillä näiden vajaa parin viimesen viikon aikana on tapahtunut paljon. meidän alunperin suunniteltu kuukauden mittainen oleskelu cairnsissa jäi lyhyeen, kun todettiin, että paikka alkaa olla aika nähty eikä sinne asettuminen tuntunut oikealta, vaikka kaupunkina ihana ja viihtyisä, vaikkain ehkä jopa liian backpackerien asuttama cairns olikin. bookattiin greyhound bussifirmalla puolispontaanisti meidän puolikas eastcoastmatka, ja vaikka hintaa olikin reippaasti saatiin ihan suht siedettävään hintaan ahdettua vajaa kahteen viikkoon kolme etappia, joista kaksi oli semmoset ehdottomat must-do jutut täälläpäin maailmaa. 

meiän cairnsoleskelu huipentui kello viiden herätykseen white water raftingia varten, ja jo parin tunnin päästä oltiinkin kirjaimellisesti uimassa läpi koskien, mikä oli mulle kyllä älyttömän pelottava (nielin n. 8,5 litraa vettä), mutta siisti kokemus. loppujen lopuksi kuljettiin huikeen porukan (usalaiset veljekset, britti matt, me eli team finland ja mahtavat, älyttömän hauskat “ohjaajat”) kanssa n. 7,5km koskea alas pienillä rafteilla, ja päivä oli kaikin puolin ihan älyttömän hauska, vaikka kiviin paiskautumisesta johtuvat mustlemat näkyy mun iholla yhä vieläkin. illalla odoteltiin meidän yhdeltä lähtevää yöbussia vanhassa kunnon woolshedissa mattin, hyvän ruuan ja ilmasten juomien merkeissä, ja lopulta kun aika koitti sanottiin laguunille ja pelikaaneille heipat ja raahattiin matkalaukut greyhoundin punaiseen dösään ja vaivuttiin unten maille. 

mulla unet jäi kuitenkin pikkasen vähille, ja kello kuuden aamulautalla kohti magnetic islandia ajattelin itekseni, etten oo todella tainnut olla koskaan yhtä väsynyt. edes aamuauringossa kivillä pomppiva wallaby ei saanut mua innostumaan, ja kun viimein saavuttiin hostellille bussilla, jonka lipun maksoin virkeänä honkongin dollareilla, simahdettiin molemmat aurinkoon asetetuille riippumatoille ja nukuttiin siinä ihan mukava tovi. kahden yön saarivierailu oli kuitenkin kokonaisuudessaan kaikin puolin onnistunut: hostelli oli aivan ihana ja viihtyisä, dormien ovesta tultiin suoraan terassille, jossa oli merinäköala ja ne oli käytännössä pieniä mökkejä. ekana päivänä nähtiin jälleen miaa, koettiin ihan mielettömät suihkut (sopivan lämmin vesi ja täydellinen veden paine ei oo mitään itsestäänselvyyksiä täällä) ja kello yhdeksältä nukkumaanmenoa seuras toisen päivän kevyt (tuskallinen) 20km lenkki läpi saaren, eka koalahavainto ja hostellin tarjoama illallinen italialaisen tytön kanssa sekä biljardiharjottelut, öiset kalliokiipeilyt ja jälleen kerran ilmaset juomat britti- ja irkkupojan seurassa.magneettisaarelta meidän matka jatkui jälleem airlie beachille, jossa yövyttiin kaksi yötä magnums-hostellissa. nää yöt olisin mielelläni jättänyt välistä, sillä jostain syystä koin oloni hostellissa tosi epämukavaksi. dormit oli kuin autotalleja, sängyt liian pieniä, olin kaikin puolin tosi väsynyt koko meidän siellä olon ajan, eikä airlie beachilla ollut paljon nähtävää. ainoa asia, mikä sai mut hostellissa naurahtamaan oli “stricly no alcohol” -kyltti yleisessä wifialueella, joka oli todellisuudessa todellinen juomapelien areena, jossa wifi ei edes toiminut. meidän airlie beachilla valtaosa ajasta kuluikin mcdonaldsissa, jossa saatiin nauttia ilmaisesta internetyhteydestä. jutskailtiin kuitenkin mm yhden meidän huoneessa olevan ranskalaisen kanssa ja saatiin kuulla, että hän oli asunut kyseisessä huoneessa jo kuukauden ja tehnyt ilman viisumia pimeesti töitä viereiselle kahvilalle, ja hyvin näytti viihtyvän! 







airlie beachista lannistuneena mun odotukset meidän tulevasta whitsundays tourista ei ollut kovin korkeella, kun saavuttiin bussipysäkille odottamaan joukkokyyditystä. kahden yön oleskelu meidän omalla saarella, vajaa viidenkymmenen muun reissaajan kanssa osottautu kuitenkin ihan älyttömän hauskaksi kokemukseksi. meillä kävi porukan kanssa tosi hyvä tuuri, ja tutuiksi tuli mm maailman hauskin israelilainen poikaporukka armeijanjälkeisellä matkallaan, maltalainen pari, monta huikeeta yksinreissaavaa tyyppiä, mielettömän hyvin laulava hollantilainen, todella monta saksalaista sekä itävaltalainen ennen ausseissa lasketteluvalkkuna työskennellyt tyttö julia ja ruotsalaiset kaverukset. päästiin nauttimaan ruuasta, näkemään maailman valkohiekkaisin ranta ja uimaan aalloissa sekä snorklaamaan ja tutustumaan laivan huippuun henkilökuntaan. illat sujui juomapelien, karaoken ja yöllisen altaassapolskimisen merkeissä, ja loppujen lopuksi reissusta jäi mieleen ilmaiset hieronnat, altaaseen heittely, herkullinen kookosmaito, suolaveden maku suussa sekä kaikin puolin hyvä fiilis. kun meidän vene saapui taas satamaan odoteltiin uusien kamujen kanssa meidän seuraavaa yöbussia, ja hyvästien jälkeen tuntui taas huisilta tuijotella ikkunasta pimeästä loistavia tuhansia ja tuhansia tähtiä ja aatella kuinka puol vuotta sitten ei ollut ees tietoa koko ausseihin lähdöstä.

hervey baylle matka taittui ihan mukavasti, vaikka bussia jouduttiinkin vaihtamaan kahteen otteeseen kolmelta yöllä sekä kuudelta aamulla. aamukuuden uudessa bussissa kohdattiin kuitenkin ylläri, kun meidän eteen istui varsin tutunnäköiset saksalaiset, jotka olikin samat tytöt kuin cairnsin woolshedissa! nopeasti kävi ilmi, että oltiin samalla fraserreissulla, ja hostelliin viimein saapuessa huomattiin, ettei tytöt olleet ainoat tutut vaan ruotsalaiset sekä itävaltalainen julia oli tulossa kanssa samalle retkelle. törmättiin myös jälleen kerran white water raftingissa tutuksi tulleeseen mattiin, ja ei voinut kuin todeta, että aussit on loppujen lopuksi kaikesta koossaan aika pieni paikka. autettiin yhtä tyttöä tyhjentämään loput sen laatikkoviinistä ja kuunneltiin muiden fraserkertomuksia ja herättiin seuraavana aamuna viideltä valmiina checkkaamaan ulos. meidän autossa oli loppujen lopuksi meidän kahden lisäksi julia, saksalaiset tytöt, norjalainen marie, sveitsiläinen fabio sekä sir driveriksi oitis nimetty yoni, joka joutui toimimaan meidän kuskina melkeen koko reissun ajan, sillä kukaan meistä muista ei joko iän, taitojen tai kortillisuuden puolesta ollut ajokyvyllinen. mä, vilma ja julia saatiin pienimpinä tyttöinä kunnia ahtautua ihan käsittämättömän ahtaalle takapenkille, josta johtuen oon yhä aivan mustelmilla. 



fraser island oli saarena ihan älyttömän siisti. järvien vesi oli täysin kirkasta ja puhdasta (kyllä, maistoin, ja se voitti kyllä kaikki australian hanavedet 6/0) ja metsissä kävellessä taittui matka hyvin ilman kenkiä, sillä maa oli kaikkialla pehmeän hiekan peitossa, ja meillä kävi jälleen kerran älyttömän hyvä tuuri porukan kanssa. hyvä tuuri ei kuitenkaan yltänyt aivan säähän asti, vaan saatiin niskaamme ihan kiitettävät määrät vettä, ja valtavaosan ajasta hytisin kylmästä, mikä ei ollut paras yhtälö telttojen kanssa. ekana yönä mun vuokramakuupussi oli joutunut kaiken lisäksi vielä väärään osoitteeseen, ja lopulta norjalainen marie jakoi omansa mun kanssa pelastaen mut varmalta jäätymiskuolemalta. fraserin öinä ehdottomana hittinä oli horserace-juomapeli, johon ihan kaikki osallistu ja jonka aion kyllä opettaa kaikille heti, kun suomeen takaisin rantaudun oottakaa vaan! päivisin autossa lauleltiin mm disneybiisejä ja kuunneltiin ristiriitaisia mielipiteitä aiheuttavaa musiikkia, ja juteltiin mm leffoista silloin, kun ei ajajan kiusaksi aikaisesta aamuherätyskestä johtuen oltu sikeässä unessa. päästiin myös hyytävästä säästä huolimatta uimaan, ja vaikka palelinkin ihan kiitettävästi järvissä sekä karkeasti suomennetuissa darrajoessa ja shamppanja-altaissa, oli kyllä kolme päivää kaikin puolin ihan älyttömän kivat. illalla oltiin samalla porukalla vielä yö samassa hostellissa, ja ilta sujui juomapelejä pelaillen ja uusien tuttavuuksien kanssa jutellen - kaikin puolin ihan huippu kokemus, eikä ees todella kallis hinta enää loppupeleissä harmittanut yhtään!

aamulla matka jatkui ruotsalaisten tyttöjen ja julian kanssa etelämpään, mutta oltiin vilman kanssa ainoita, jotka päätyi lopulta brisbaneen asti. tällä hetkellä ollaan brisbane backbackers resort nimisessä hostellissa, joka on reippaasti isompi kuin ykskään meiän aiempi hostelli, mutta mun makuun älyttömän kiva ja rento paikka, jossa oon ite onnistunut saavuttamaan kotoisan hyvän fiiliksen ja semmosen olon, että sinne vois mieluusti jäädä pidemmäksikin aikaa. yli viikon brisbaneoleskelun jälkeen on tapahtunut paljon, mutta brissykuulumisia selittelen sitten jossain toisessa tekstissä ettei tää mee ihan naurettavan pitkäksi ja saadaan joskus itsemme vilman kanssa raahattua ulos lämpimästä kirjastosta ulos kaatosateeseen ja ukkosmyrskyyn metsästämään jotain syötävää. eli kuulumisiin ja nauttikaahan syksystä! :)

9/05/2015

life in cairns

IMG_5773
ollaan nyt meidän neljännessä (kymmenen yötä, neljä hostellia joopa joo) hostellissa, ja neljäs kerta toden sanoi todellakin, sillä  tää on eka paikka jonne ollaan a) haluttu jäädä  ja b) voitu jäädä pidemmäksi aikaa. varattiin tää kans peterpansin kautta, joten saatiin loppupeileissä 20e alennusta. halpa tää ei kuitenkaan ole, ekasta 4 yöstä ollaan maksettu kuuden hengen dormin hinta koska meidät upgradettiinkin pienempään ja nyt ostettiin eilen pari lisäyötä, että voidaan olla koko cairnsin loppuaika täällä. hetken kaivattua lepoa jatkuvasta muuttamisesta!! eka yö suju mukavasti ilman huonekavereita ja eilen kun saavuttiin huoneeseen tavattiin kaks irlantilaista  poikaa/miestä, joiden kanssa jaetaan nyt toi neljän hengen huone. ekaa kertaa ongelmana tuntuu olevan kielimuuri, sillä ymmärrän toisen noista puheesta hyvänä hetkenä noin kolmasosan, sen verran vahva aksentti on kaverilla... :D  huonekavereina nää kaks on kuitenkin mainiot, sillä toinen pyys heti aamulla anteeks kuorsaamistaan, ja nää tuntuu arvostavan unta ja on muutenkin  rennon ja hauskan olosia. hostellin ehdottomasti ainoa huono puoli on se, että wifi toimii vaan yleisillä tiloilla ja täällä soi aikaisesta aamusta klo 22 asti korviaraastava, surkea musa aivan tajuttoman lujalla ja nytkin mulla on kuulokkeet korvissa, oma spotifylista mahd lujalla, että tarttis kuunnella mahollisimman vähän tota hirvistystä....capetrib1
nähtiin to facebookilmotuksen kautta löytynyttä suomalaista miaa, ja oli tosi kiva jutskailla ja  kuulla mian kokemuksia ausseista! suunnattiin yhessä peterpans matkatoimiston kautta muutaman kisan jälkeen woolshediin, joka on täällä semmonen reppureissaajien suosima baari/klubi ja saatiin mm ilmaset pizzatarjoilut, bisset ja tyttöjä kun oltiin niin viiteen lasiin asti ilmasta kuoharia!! eli alkuasettelut oli oikeen onnistuneet ja loppujen lopuks oli kyllä koko iltakin! tutustuttiin kahteen saksalaiseen tosi ihanaan 96-tyttöön, jotka oli kanssa reissussa keskenään ja jotka luvattiin treffata sydneyssa halloweenina hullun bilettämisen merkeissä, sekä jutskattiin monien muidenkin mahtavien ihmisten kanssa ja oli kyl mielettömän hauskaa. ihmiset tanssi pöydillä ja meno oli katossa  vielä kun lähdettiin vähän yhden jälkeen takasin hostellia kohti. ovensuussa saatiin neronleimaus manipuloida baarimikko antamaan meille pizzaa, ja lopulta kolmen arvauksen jälkeen keksittiin tyypin ikä ja lähettiin hymyssäsuin kaivattuja oikeesti suht mukavia sänkyjä kohti  ilmaset pizzapalat käsisssämme.IMG_5772
eilen herättiin ennen seittemää ja hypättiin bussiin, jota ajo täysin tatutoitu kaveri venytykset korvissaan ja lävistykset naamassaan. hetken kelasin, että tyyppi oli töissä vaan ajaekseen meidät paikan päälle, mutta totuus paljastu hyvin nopeesti kun kävi ilmi, että kyseessä todella oli meidän opas, joka ties ihan tajuttoman paljon daintreesta, maailman vanhimmasta sademetsästä, sen kasveista, eläimistä ja ötököistä ja huikeeta oli huomata, miten innoissaan tää opas oikeesti kaikesta oli! päästiin kahlailemaan/uimaan jäätävässä waterholessa, kokemaan joku aboriginaalien savurituaali, istumaan bussissa kauan kuuntelemassa oikeesti mielenkiintosia juttuja, näkemään krokotiileja veneestä käsin ja tutustumaan tosiaan siihen sademetsään. syötiin myös samassa pöydässä skotlantilaisen vähän vanhemman mut aivan mielettömän mukavan naisen, saksalaisen yksinmatkustavan nuoren tytön ja kahen ruotsalaisen reilun parikymppisen ruotsalaistytön kanssa, ja oli kyl kiva jutskailla ja kuulla niiden matkasuunnitelmia ja -kokemuksia! tää cairns on kyllä niin täynnä backpackereita, ettei mitään rajaa heh. 
IMG_5768
ja mitä tämmöseen reissaajaelämäntapaan tulee… tällä on molemmat puolensa. sitä huomaa, että on jo ollut jonkin aikaa matkassa, kun:
  • oikeet kengät flipfloppien sijaan aiheuttaa hankaluuksia kävelyssä 
  • lämmin suihku tuntuu etuoikeudelta, ja koko suihkussa olemisen ajan harvinaisesta lämpimästä vedestä nauttimisen sijaan menee kaikki energia siihen, kun odottaa koska niskaan tuleekin jääkylmää vettä 
  • matkalaukun lukitsematta jättäminen tuntuu uhkarohkeelta 
  • ajatus YKSIN nukkumisesta tuntuu ihan naurettavalta, ja yö ilman huonekavereita on jotain tajutonta luksusta! 
  • 1,5 dollarin (n. 1e) kuluttaminen maustepussiin tuntuu vähän liian riistolta, juusto jää hyllyyn, koska noin 5 dollarin lisäkulu ostoskorissa tuntuu oikeasti lompakossa
  • ravintolat ei tule kysymykseenkään, sillä annoksen hinnalla voi ostaa monen päivän ruuat, tourilla tarjottava iso ateria saa olon ihan epäuskoiseksi  
  • näiden hanavesi menee alas ihan mukisematta!! (vaikka ei se vielä mitään hyvää ole)
  • illan n. 22 astetta ja pieni tuulenvire alkaa oikeesti vähän paleltaa
  • ajatus siitä, että on todella maailman toisella puolella palmujen ympäröimänä ei enää aiheuta hämmennystä
eli hitaasti mutta varmasti on tähänkin totuttu! tänään tavattiin taas mian kanssa sekä nopeesti kaksi uutta suomalaista tyttöä, soittelin pankkiin ja odottelin ainakin puolen tunnin ajan kunnes puhelu yhtäkkiä katkes ja päästiin varailemaan ja tuhlailemaan aika reilut summa meidän matkaan brisbaneen. kyseessä oleva väli onkun täynnä kaikkea mieletöntä trooppisista saarista huikeisiin snorklauspaikkoihin, ja nyt oiskin edessä veneilyä, telttailua, jeeppiajelua, mahollisesti koaloja ja kenguruja sekä paljon, paljon bussissa istumista. lähtö jo keskiviikkona, ja vaikka tää paika onkin jo vähän alkanut kyllästyttää, niin ehkä tätä tulee vähän ikäväkin. sen verran pieni mesta, että on kyllä todella ehtinyt aika tehokkaasti koluta kaikki paikat, ja ostoskeskus, esplanadi, laguuni ja kaiken maailman kummalliset ravintolat, innokkaat matkanjärjestävät, kitaraa soitteleva kengurumies ja kaikkialla syöksähtelevät ja rääkyvät lepakot tullu todella tutuiksi. nyt kello on jo pikkasen yli 12 ja olo kyllä sen mukainen, kai sitä vois mennä nukkumaan ja nauttimaan mun oikeesti mukavasta kerrossängyn patjasta jeeii

9/02/2015

kauhujen hostelli ja muita kuulumisia

hostelli1 onneks en jo viime postauksessa selitellyt meiän hostellikokemuksia, sillä reeffiä seuraava yö oli kyllä kaikin puolin aika kaamee. :D vaihettiin tosiaan kolmen yön jälkeen flying monkeyn haisevista huoneista waterfrontiin, jossa yllätti ensinnäkin ihkaoikee ikkuna, puhtaat lakanat, tilava huone sekä suht siisti kylppäri. hintaa oli tosiaan kymppi yöltä, ja aluks se ihmetytti, kunnes huomas mimmosta porukkaa halpa hinta ja huippusijainti vetikin sit puoleensa. 

ekaa kertaa huoneeseen tullessa yhden aikaan sängyissä makoili vaan darraset brittipoitsut, mikä nyt ei sinänsä oo mikään ihmeellinen näky. nopeesti kuitenkin huomattiin, että molemmat käyttää tosiaan huumeita, mikä ei nyt myöskään varsinaisesti yllättäny eikä häirinnyt... ennenku jo ekana yönä herättiin siihen, kun toinen  palas neljältä aamulla yöstä selvästi täysin aineissa ja kailotti älyttömän kovaan ääneen puhelimeen, kuinka hänellä ei ole mitään poltettavaa välittämättä ollenkaan siitä, että koko muu huone yritti luonnollisesti nukkua. meille oltiin vakuuttavasti sanottu kirjautuessa, että yöllä meuhkaavat heitetään varottamatta pihalle, mutta aamulla poikien herätessä ulosheiton sijaan he jako iloisesti viimeyön kokemuksia siivojien kanssa, ja saatiin mm kuunnella tarkkoja selostuksia eri pillereistä ja niiden vaikutuksista. mitä kauemmin huoneessa oli sitä nopeemmin huomas, että pojat oli molemmat pahasti riippuvaisia, eikä jutellut keskenään mistään muusta kun siitä, mistä kamaa saisi lisää ja mahollisimman nopeesti. täysiä minigrippusseja loju ympäri huonetta, molemmat oli suurimman osan ajasta pilvessä ja itellä alko hälytyskellot soida siinä vaiheessa, kun poikien diileri, italialialaisella gangsteriaksentilla enkkua puhuva mies tuli meidän huoneeseen asti hoitamaan bisneksiä. kaveri osasi onneksi olla kohtelias ja tervehtiä mua sydämellisesti hymyillen, kun vedin ite nopeasti sängyllä esillä lojuvan goproni piiloon. 

nopeesti kävikin ilmi, ettei käyttäjät olleet vaan tää poikakaksikko, vaan meiän huoneen läpi viereiseen kävelevien asukkaiden silmät veresti, käytös oli sekavaa ja yleisessä tilassa ihmiset poltteli avoimesti. eli oltiin oikeestaan valittu yöpaikaks ihan kiitettävä huumeluola. :D sillon kun pojat ei ollut kamojen perässä ne makas puoltajuttomina sängyillään ja tokana iltana ehdin jo pelätä, että toinen täysin punanaamanen, huonovointine ja raskaasti hengittävä kaveri kupsahtaa yliannostukseen meiän silmien eteen. vika yö oli sit jo painajaismaine. poitsut lähti omien sanojensa mukaan parille bisselle, mut totuus olikin toinen kun toinen palas neljältä aamuyöllä maailman ärsyttävimmin räkättävämmän tytön kanssa, molemmat täysin aineissa, availi valoja ja puhu/huutonauro kovaan vaik kuin kauan, eikä korvatulpista ollu siinä vaiheessa enää kauheesti apua. hetkeks tuli hiljasta, kunnes kuudelta huuto jatku taas. tyypit oli ilmeisesti tuhonnut viereisen vastamaalatun huoneen/maalaillu sinne omiaan ja paniikissa puolivitsillä syytti tän pojan kaveria siitä ja räkätti taas sen parin tunnin ajan ja yritti paniikissa raaputtaa maalia ja kelaili potkitaankohan ne ulos vai ei. luojan kiitos tää aikanen aamu oli meiän vika, ja näppärästi kerättiin kamat kasaan ja suunnattiin ulos nii pian ku vaan mahollista. mulla ei siis ole mitään huumeita käyttäviä vastaan, jokasen oma valinta, mutta tuntu kyllä että siinä yöunien lisäks oli oma turvallisuuskin vaarassa, ja valtaosa hostellin porukasta ei ny varsinaisesti ollu ihan meidän tyylisiä. kokemus silti sinänsä, mutta sanomattakin selvää ettei tohon paikkaan palata, vaikka vajaa kympin yössä maksokin! 
kollaasi4
onneks mikään ei oo kuitenkaan aina niin mustavalkosta. noista selkkauksista huolimatta meidän huoneessa kaikki oli jopa pojat mukaan lukien yleisesti tosi mukavia, ja tutustutiinkin esim tosi ihanaan brittitytsyyn, joka reissaili yksikseen ja lähti meidän kanssa hetken mielijohteesta ostamaan mcflurryt, jotka on muuten täällä paljon isompia ja parempia kun suomessa!!! 
myös muutto oli kerrankin onnistunu, tai oli ainakin heti sen jälkeen, kun oltiin paahtavassa auringonpaisteessa raahattu kamoja ympäri kaupunkia, sillä hinnalla, että joku vanha herrasmies joutu huutelemaan meidän perään matkanvarrelle puoliksi tuhoutuneesta ruokapussista jääneestä banaanista. lopulta kuitenkin päästiin perille: olin maanisen tripadvisorsyynäyksen jälkeen ettiny meille traumatisoituneena cairnsin parhaan hotellin, jossa oli tilaa kolmen hengen dormissa kaheksi yöksi! hinta olikin sit edellistä kolme kertaa kalliimpi, mut ehottomasti sen arvonen: täällä on musta paljon parempi yleisfiilis, tosi viihtyisät yleistilat ulkosalla, OIKEE PEITTO JA SÄNKY (joka pelasti mun waterfrontissa täysin tuhoutuneen selän ja anto aikaa jousista johtuneiden mustelmien paranteluun), älyttömän siistiä ja muutenkin jotenkin ihan älyttömän kiva paikka buddhapatsaineen ja kukkakoristeineen. täällä yöpyy porukkaa ihan lapsista huomattavasti vanhempiinkin reissaajiin, ja nyt altaan toisella puolella jotkut pelaa juomapeliä, vanhempi mies nauttii olutta omissa oloissaan ja meiän ohi kulki just perhe iloisesti moikaten - kaikenlaista porukkaa siis mut melkeempä kaikilla rinkat (paitsi mulla hups) ja kaikki sopii tänne mainiosti. tänä yönä meidän dormi taitaa toimia ihan meiän omana huoneena, kun huonekaveria ei täks yöksi näy, mutta eilen meidät yllätti melkeen kympin aikaan illalla poika amsterdamista, joka vaikkei kauan ehitty jutskatakkaan oli kyllä ihan tosi huikee tyyppi! eli about viikon ausseissaolon jälkeen vihdoin jotain onnea hostellien kanssa. harmiksi tää on tosiaan sen verran täynnä, että seuraavat neljä yötä vietetään kans vähän waterfronttia kalliimmassa ja ihan kivat arvostelut saaneessa paikassa neljän hengen dormissa, toivottavasti käy hyvä tuuri huonekamujen kanssa! 

tänään vilma kävi kans hyppäämässä ekaa kertaa elämässä benjihypyn, ja ite kipitin kyllä tornin huipulle, mutta yhtä nopeasti alas onnellisena siitä, etten ollut vetänyt itteäni moiseen hommaan. vilma selvis onneks menestykkäästi hypystään, ja onnistuin nappaamaan samaan aikaan goprovideon JA kuvia normikameralla, eli jotain mäkin oon kai tänään saavuttanut. mainitsemisen arvoista lienee myös se, että pesin tänään elämäni ekaa kertaa pyykkiä!!! ostin myös neulaa ja lankaa ja söin ravitsevan hashbrownsburgerin hungry jackissa eli burger kingissa. tuntuu, että pikkuhiljaa alkaa sopeutua tähän uuteen elämäntyyliin ja ens viikolla aletaankin siirtyä jo vähittelen brisbaneen päin, ja siellä tiedossa sit töidenhakua ja toivottavasti vähän pysyvämmän majapaikana löytäminen. tulevia koettelemuksia ja jutskia innolla odotellen ja silleen jee!

8/31/2015

great barrier reef

reef1 reef2 reef6 reef3 reef7 reef11
meiän huonekamut ja oikeestaan koko hostelli paljastu loppujen lopuks aika mielenkiintosiksi, ja vaik kaikki olikin tosi mukavia ihmisiä niin vuodatan toisessa postauksessa ekasta dormikokemuksesta lisää. huomenna tiedossa nimittäin taas muutto, ja tällä kertaa vaan kaheks yöksi, jonka jälkeen ei oikeen tiedetä mihin taas majotutaan. 

mutta tänään meillä oli tosiaan vuorossa kauan ja innolla odotettu juttu, eli sukeltaminen ja snorklaaminen maailman suurimmalla valliriutalla!!! mä ja vilma ei oltu koskaan ennen sukellettu, ja mä snorklannut aiemmin vaan muutamia kertoja, joten en tienny yhtään, mitä reissulta odottaa. noin 150euroa maksava tour (cairnsin paras, enkä todellakaan ihmettele miksi) vei meidät reilussa puolessatoissa tunnista satamasta reeffille, jossa odotti ihan oikeesti kristallinkirkas, lämmin vesi ja pilvettömältä taivaalta paistava aurinko.

oon käynyt eteläranskassa ja sloveniassa uimassa aika kirkkaissa vesissä, mutta tää oli mulle jotain ihan uutta. jo meidän ison veneen kannelta näkyi koralleja ja kaloja veden läpi, ja mielessä kävi vaan, että miten tämmönen paikka voi olla edes olemassa. tourin yks parhaita puolia oli ehdottomasti meidän laivan crew, joka koostu nuorista ja vanhemmista riuttaan itsekin rakastuneista sukeltajista ympäri maailmaa. ihanaa oli huomata, miten innoissaan koko porukka oli hyvästä säästä ja lämpimästä vedestä, vaikka niille kyseessä olikin normaali duunipäivä.

meillä eka käytiin läpi sukeltamisen perusteet, ja jos jotain kritiikkiä pitäis antaa tästä reissusta niin se olisi se, etten kyllä veteen astuessani ollut todellakaan valmistautunut oikeasti sukeltamaan, enkä ihmetellyt ollenkaan joidenkin pientä paniikkia. sukelluslaitteet oli ihan tajuttoman painavat, ja normaalisti sukeltamaan mennessä kuuluis tosiaan käydä kurssi, mutta meidän tourilla tarjottiin siis mahdollisuutta kokeilla sukeltamista instructorin kanssa. meidän onneks meille sattu ehdottomasti laivan karskein ja karismaattisin oikeen kunnon stereotyyppisen kapteenin näkönen parrakas mies (näkyy ekassa kuvassa!), joka osas sanoa moimoi, ja joka me nimettiin oitis merikarhuksi. veden alla piti ottaa muunmuassa suutin irti, osata puhaltaa vesi suuttimesta ulos ja tyhjentää maski, ja kaiken oppi onneksi nopeasti, vaikka alussa mua jännittikin ihan sairaasti. lähemmäs pohjaa päästiin kolmistaan kirjaimellisesti käsikynkässä meidän instructorin kanssa, ja saatiin oikeesti nähä upeet värikkäät korallit ja kalat ihan älyttömän läheltä, sekä silittää merimakkaraa!! sukellus itsessään oli lyhyt, ja vaikka oisin ollut veden alla mielelläni vaikka tuntikausia, olin myös helpottunut, kun päästiin nousemaan pintaan, sillä pelkän suun kautta tasainen hengittely ja suukapulan jatkuva pureminen vaati paljon keskittymistä.

sukeltamisen jälkeen meillä oli kunnolla aikaa snorklailla ja oikeesti ihastella upeeta merielämää, jonka jälkeen syötiin lounasta ja jatkettiin pienen hiekkasärkän luo, jonne päästiin uimalla veneestä yli pienten riuttamuodostelmien, jotka oli ihan täynnä kaloja. kurkattiin yhteen riutan muodostamista koloista, ja nähtiin ihan älyttömän valtava rausku ilmeisesti päiväunilla, ja muuten ihailtiinkin nemoja sekä muita kaloja kaikissa sateenkaarten väreissä (mun lempparissa oli ne kaikki). veneeltä katsottuna tuli kyllä todella ilmi tää australian koko, sillä vuoret jatkui silmänkantamattomiin, vaikka kyseessä onkin vaan ihan pienen pieni osa koko ausseja. ihmiset työntekijöitä myöten oli koko päivän ihan pienestä lapsesta vanhoihin mummoihin äärettömän innoissaan ja hyvällä tuulella, mikä vielä parans muutenkin ihan täydellistä reissua. tää kokemus kuuluu kyllä ehdottomasti parhaisiin mun elämässä, ja takastulon kruunas vielä meitä kauempaa tervehtivä valas, joka kuuluu kyllä yksiin mun lempiotuksista maailmassa. ihan hirveetä ajatella, että riutta on hiljaa tuhoutumassa pois, ja nyt oon vaan ihan tajuttoman kiitollinen, että sain nähdän sen vielä noinkin upeessa loistossa. menisin ihan koska vaan uudestaan, oli se vaan jotain niin tajuttoman huikeeta! 

8/29/2015

terkkuja dormista

jee4 jee5 kollas1 jee1
yhä hengissä!! vaihettiin kolmen yön jälkeen flying monkeysta ihan viereiseen hostelliin waterfrontiin ja täällä nyt ollaan ekaa yötä 8+6 hengen dormissa.  meillä on jaettu vessa ja suihku, ja tää on jonkin verran flying monkeya isompi ja huomattavasti siistimpi vaihtoehto. todellisen eron huomas vasta tänne tullessa: flying monkeyn lakanat tuntu likasilta ja haisi, patjat täynnä tahroja, eikä meidän huoneessa ollut edes kunnollista ikkunaa. vessojen kannet irtoili kokoajan, ja suihkussa näytti olevan hometta. henkilökunta (=backpackerit, jotka siivoili hostellia asumista vastaan) oli kuitenkin tosi ystävällisiä, ja muutenkin hostellissa oli sen verran rento meininki, ettei kokemus ollut mitenkään kaikin puolin kamala. näiden molempien hostellien sijainti on muutenkin ollut ihan huippu!! juosten pääsisi n. 10 sekunnissa kaupungin ilmaiselle laguunille (valtava ulko-uima-allas kalapatsaineen ja suihkuineen), ja asutaan muutenkin esplanadilla eli ihan kaupungin turistien ykköspaikassa. waterfront vaikuttaa paljon flying monkeya siistimmältä, ja jaetaan tällä hetkellä meidän huonepuoli viiden!!! britin, sekä jonkun parin kanssa, joiden kansalaisuutta en oo vielä kerinnyt selvittämään. kaikki keiden kanssa kerinnyt vähänkin jutskaamaan vaikuttaa mukavilta, vaikka kaksi brittipojista onkin turhaan sitä piilottelematta hyvin innokkaita huumeidenkäyttäjiä. toisaalta se on täällä ihan älyttömän yleinen asia, eli eipä siinä mitään, siinäpähän käytelkööt haha.

cairns on sen verran pieni kaupunki, että kaikkialle pääsee kävellen, mikä on kyllä ollut tosi kiva juttu. näkymät on kanssa aivan ihanat varsinkin auringonlaskun aikaan!!! ruokakaupat ja suht kalliit hinnat on tulleet jotenkin tutuiksi, matkatoimistoissa meidät on alettu jo tunnistaa, kun kävellään niin useaan ohi, ja tänään kuuluikin perästä "hey finnish girls!", olis kyllä ihan unelmaduuni päästä semmoseen töihin, niin rentoo porukkaa, ja yhestäkin saatiin meidän pankkijutut alulle ihan ilmaseksi tosi mukavan tyypin opastamana. ollaan keritty kanssa buukata kaikenlaisia juttuja, (tää on nimittäin semmonen paikka, jossa kantsii todella ottaa kaikki ympäristöstä irti) vilmalle tosin enemmän kuin mulle rahallisen tilanteen takia, mutta maanantaina olis tarkotus päästä sukeltamaan valliriutoille ja ootan sitä niiin innolla!! näihin ihaniin, trooppisiin ja jänniin päiviin on mahtunut mulla kuitenkin myös ahdistusta: aikaero painaa vieläkin, mikä tulee ilmi huimauksesta ja väsymyksestä, ja hostellin keittiöissä avuttomana haahuillessa sekä kohta vuoden tai reippaasti ylikin ausseja ja maailmaa reissaneita tavatessa tulee semmoinen olo, että itellä on vielä paljon opittavaa. ja sehän on täysin totta, sikshän täällä ollaankin! nyt vaan jänskään, miten hyvin näissä olosuhteissa tulee nukuttua ja toivon, ettei meidän huoneen neljä kahdeksasta asukista palaa yöelämästä ihan hirveen kovaäänisesti. toivottavasti suomessa kaikilla on kaikki hyvin xx 

8/26/2015

perillä

matka2 matka4 matka5 matka3 matka6
melkein 30h matkustamista, lontoon heathrow, tosi kiva hong kongin lentokenttä disneykauppoineen ja matcha frappuchinoineen ja lopulta kello viideltä cairnsin pienelle lentokentälle saapuminen. tulli hoitui helposti ja nopeasti, wifi maksoi, ja sammuinkin aika nopeasti mihinkäs muuallekaan kuin lattialle huiviin kääriytyneenä. joka paikkaan sattuu vieläkin, olo on ihan turvonnut eikä viiden tunninkaan päiväunet saanut oloa virkeämmäksi. kello on nyt yli yheksän illalla, käyiin "laguunissa" ei kaupungin tarjoamassa isossa ulkouima-allasalueessa uimassa, ja muuten lähinnä ihmeteltiin lepakoiden täyttämiä puita (kuva) ja meidän huonetta/komeroa, jonka ilmastointi kuulostaa ihan helikopterilta, mutta vaan vähän kovaäänisemmältä. adapterit löyty, facetimen toimivuus kokeiltu ja suihkukin testattu. niin väsynyt olo, että taitaa olla aika mennä nukkumaan. huomenna uus päivä ja silleeen huu!

8/24/2015

lähtöpäivä

oz1se ois menoa sit!!! onnistuin sullomaan kaiken tarpeellisen ja vähän enemmänkin matkustamokokoiseen vedettävään laukkuun (rinkka ei tullut kysymykseen näiden mun hartiajumien kanssa), ja mikä parasta jäi vielä oikeesti ihan hyvin tilaakin! matkustamossa kaverina mulla on reppu, ja siellä luonnollisesti vaihtovaatteita (vaikee uskoo, että laukku pysyy perässä kahta vaihtoa), lääkkeitä, läppäri ja kaikenlaista pientä tekemistä sun muuta tärkeetä unohtamatta passia, lentolippuja, viisumia ja sen semmoisia, ja tietenkin vilma!! saa nähä miten heti 30 tunnin intensiivinen yhdessäolo meiltä ei niin suurilta lentokoneen ystäviltä sujuu, mutta toivottavasti ainakin vaihdot onnistuis, kaikki ois ajallaan, koneet pysyis ilmassa ja tavarat edes jotenkin tallessa. 

noin viidelläsadalla eurolla hankitut yhden suunnan liput vie meidät ensin lontoon heathtrowlle, ja sieltä sitten mun makuuni vähän turhan pitkin lennoin ensin hongkongiin ja lopulta cairnsiin, jonne saavutaan ideaalisti neljältä aamulla todennäköisesti aivan hirveessä kunnossa, kun multa ainakaan lentokoneessa nukkuminen ei oo oikeen ikinä onnistunut. reissusuunnitelmat on yhä hieman kesken, mutta niin niiden pitää ollakin. paluupäivästä ei vielä aavistustakaan, mutta ainakin aloitetaan tää lyhyempi tai pidempi reissu eka cairnsista flying monkey hostellista, ja sieltä sitten siirrytään mahdollisten työkokemusten sekä ehdottoman valliriutalla sukeltamisen jälkeen etelämpään, kunhan sielläkin vähän lämpenee. läksiäiset on nyt juhlittu, kaikille sanottu moikat, huone jotenkuten siivottu ja hieman haikein mielin jätän tän syksyfiiliksen taakseni (syksy on ihana nauttikaa siitä!!), mutta on tää kyllä vaan jotenkin siistii. saa nähdä, koska innostun taas kirjoittamaan, mutta yritän ainakin saada instagramia päiviteltyä suhteellisen aktiivisesti, eli @emmyaliisaa vaan kurkkimaan, jos kiinnostaa! :)