5/07/2014

tämmösiä ajatuksia yo-kirjotuksiin ilmottautuminen herättää


eilen juteltiin ihan vähän äidin kaa siitä, mitä voisin tehdä lukion jälkeen. sanoin muuttavani välivuodeks balille. se tuntuu tosi hyvältä idealta. tänään tulin toiseen kotiin eli vaarilaan ja laitoin kuulokkeet päähän ja kuuntelin pitkästä aikaa kaikkee liian hienoo leffamusaa ja ihan kananlihalla mietin vaan kuinka siistii ois päästä mukaan tekee sitä tai ees päästä messiin yhtään mihinkään leffajuttuun. tai musta vois tulla make up artist johonkin sarjaan. sit oon kans miettiny ryhtyväni tanssijaks, mikä on nyt ehkä vähän tyhmä idea, koska en osaa tanssia yhtään (paitsi himassa yksin oon kyl kieltämät lahjakas jeah). mut johonkin musikaalijuttuihinki ois hauska päästä esittää ees kerran vaik sinne taustakuoroon sitten mut en sit tiiä. ois upee olla toimittaja ja valokuvaaja ja matkustaa työn perässä ympäri maailmaa, tai sit ihan vaan kirjotella himassa. parast ois muuten olla elokuva-arvostelija. leffojen kattominen on ehkä parasta mitä on. vois kans mennä paikannäyttäjäks leffateatteriin, mut semmosia töitä ei taida enää hirveesti olla tarjolla.

tahdon niin paljon olla aupair tai reppureissaaja, kirjottaa epämääräsiä juttuja paikoista, missä kukaan ei oo käynyt ja kans semmosista mestoista, missä kaikki käy vähintään kerran elämänsä aikana. jotenki ihan huisii, miten maailma on ihan täynnä mahdollisuuksia ja niin paljon paikkoja ja juttuja ja oikeesti en ikinä totu siihen ajatukseen, että oon vapaa tekemään ihan mitä vaan. oikeesti joskus tuntuu, että toi on mun joku oma uskonto ja joillekin oon selittänyt siitä ihan liikaakin. miks ihmeessä me nyt ollaan jossain maailmassa, joka on ihan sairaan siisti juttu oikeesti miks me ollaan tääl mikä tää on???????? mitä ihmettä mä elän????? mä en välttämät eläis???????? jotenkin ihan hassua miks tässä maailmassa pitää tehä semmosia asioita, mitä ei ees halua tehdä, vaikka kaikki ollaan iha yhtä lailla ihmeellisesti jotenkin saatu mahollisuus oikeesti kokeilla elämistä jollain ihme planeetalla avaruudessa??? eiks tästä pitäis ottaa kaikki irti? miks ihmisiä kannustetaan opiskelemaan aloja, jotka ei niitä edes kiinnosta? ymmärrän kyl, että se on elämää, mutta mua ainakin kammottaa ajatus, että opiskelisin johonkin ammattiin, mistä en ees tykkää vaan sen takia, koska korkee palkka/vanhempien painostus/mulla ois jotain lahjoja siihen/muut syyt, jotka ei tekis mua onnelliseks. ei lääkis, kauppis ja valtsikka oo mitään ainoita teitä onneen, ei niistäkään kaikki työllisty, ja kuus välivuotta lääkikseen pyrkimistä on ihan yhtä pitkä aika kun kuus välivuotta teakkiin haussa. lääkäri ehkä saa keskimäärin vähä huikeemmat rahat, mut entä jos just se jantteri, jonka opo ohjaa kauppikseen ois noussutkin huippunäyttelijäks, joka tienaa miljoonia vuodessa? entä jos se jantteri ei oo ees onnellinen siellä lääkisopintojensa keskellä. seki tyyppi elää vaan kerran aaagh!


mut jees ois kyllä se, jos ois ees joku suunta johon lähteä. koska mä en tiedä kyllä yhtään. kaks vuotta sitten olin ihan varma, että haluan näyttelijäks ja yhtäkkiä en tahtonut hakea edes kallioon. menin lukioon pääasiassa vaan siks, etten tiennyt mitä muutakaan tekis, ja yhtäkkiä mulla on reilu kolme jaksoa + kirjotukset jäljellä, ja niihinkin ilmottautumiseen on aikaa enää joku viikko. apua. ainoo mitä tiedän on se, että ulkomailla ois hauska asua edes hetki, ja tahtoisin olla onnellinen. on se hankalaa, ehkä ilmottaudun vast huomenna.

2 kommenttia:

  1. olipas yolo postaus ;)) kyl se siit enfp-asenteel! mut niinpä se on niin käsittämätöntä kun tää maailma on niin käsittämätön mutta ihmiset tyytyy olemaan vaan yhdessä paikassa ja korkeintaa kattelemaan kuuleja paikkoja kuvista. eihän se loppujen lopuksi olis vaikeeta lähteä vaan jonnekkin, siitä on vaan tehty niin vaikeeta :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no älä vaaa!! :D on muute aika enfp hups hehe mut todellaki tahtoooo nähdä niin paljon!! oikeesti ois nii paljon kaikkee etten kestä :D

      Poista