5/31/2014

koko kesä aikaa

huikeee1 huikeee5 huikeee6 huikeee2 huikeee3 huikeee4
muutamat hassut kuvat viime kesältä viialasta ja nyt voinkin sanoa ainakin omasta puolestani kesäloman alkaneen ja samalla lukion toisen vuoden päättyneen ja kirjoitusten lähestyvän, mut jälkimmäistä en kyllä tahdo miettiä nyt ollenkaan! kesätyöttömyyden vapauttamana ja transformersjalan hidastamana oon aatellut nauttia ihan kunnolla suomen kesästä ja lämmöstä ja yökyläillä vaarilla niin paljon, että yhtäkkiä kotona käyminen onkin yökylää ja kans yöpyy tietty kamuilla niinkuin aina koska musta ei hevillä päästä eroon niin kauan kun joku peti tarjotaan (ei tarvitse olla edes pehmopatja), käväistä loviisassa tai mielellään viettää siellä taas koko kesän odotetuin viikko hassussa porukassa, saattaa carri lentokentälle ja jutella sen kanssa yömyöhään kun se kerkiää olla täälläkin päin, sekä tehä huikeit reissui luksujen kanssa ja kivakivakivakivaaa niin paljon kaikkeee. koko kesä aikaa ja mä en tiedä teistä, mut mä oon ainaki tosi innoissani! :)

5/16/2014

ohana means family

family3 familyyy1 family4
eilen mun äidin äiti eli malesianmummi tuli meille esittelemään sen matkakuvia ja syömään äitienpäiväkakkua ja sushia. popsittiin siinä aaron, äidin ja mummin kanssa niitä puikoin ja lusikoin ja puhuttiin matkustamisesta ja naurettiin ja kauhisteltiin, kun malesianmummi kerto juttuja sen reissusta ja semmosesta ikivanhasta puolitutusta naisesta, jonka luona se oli yöpynyt (ja joka oli varastanut tarjoilijoiden tipit, vaatinut pesemään ikkunoita ja tiuskinut torimyyjille, jotka oli kaikki kammoksunut sitä) ja pakkoa sanoa, että kyllähän kun jo yli 70v mun mummi kuitenkin on niin on se ihan älyttömän energinen, sopeutuva ja vähintään yhtä seikkailunhaluinen kun äiti ja minäkin. ei oo vaikea uskoa, että ollaan kaikki kolme blondia eksoottisen ruuan ja matkustuksen rakastajaa toisillemme sukua, hehe.

eilen mulla oli mun elämäni toinen leikkaus, ja se oli kyllä aika inhottava kokemus mut selvisin ihan kunnialla koko jutusta! heräämössä vaadin jatkuvasti lisää vettä ja mehua ja olin älyttömän helpottunut, ettei tuntunut juuri mitään kipuja tai edes huonoa oloa, vaikka pyörrittikin ihan kiitettävästi. kun päästiin kotiin asti niin mun isi joutu kohtaamaan fyysisesti varsin vaativan haasteen eli kantamaan mut 14 ulkoporrasta ylös, mutta sekin onneks selvisi kunnialla, mitä tänään on ehkä vähän lihakset kipeinä. nyt istun kotona äidin kanssa pretty little liarsin äärellä, seittemän jakson jälkeen en olla vieläkään kyllästytty, mutta eiköhän sekin iske sitten jossain vaihessa tajuntaan, että joudun tän parin kilon kipsin kanssa pöyrimään vielä ainakin puolitoistavikkoa lähinnä just kotona, kunnes saan vaihtaa kevyempään. onneks on täällä perhe ja ihanat kaverit puhelimen päässä, muuten tuntisin oloni kyllä ihan älyttömän yksinäiseks. :D

5/07/2014

tämmösiä ajatuksia yo-kirjotuksiin ilmottautuminen herättää


eilen juteltiin ihan vähän äidin kaa siitä, mitä voisin tehdä lukion jälkeen. sanoin muuttavani välivuodeks balille. se tuntuu tosi hyvältä idealta. tänään tulin toiseen kotiin eli vaarilaan ja laitoin kuulokkeet päähän ja kuuntelin pitkästä aikaa kaikkee liian hienoo leffamusaa ja ihan kananlihalla mietin vaan kuinka siistii ois päästä mukaan tekee sitä tai ees päästä messiin yhtään mihinkään leffajuttuun. tai musta vois tulla make up artist johonkin sarjaan. sit oon kans miettiny ryhtyväni tanssijaks, mikä on nyt ehkä vähän tyhmä idea, koska en osaa tanssia yhtään (paitsi himassa yksin oon kyl kieltämät lahjakas jeah). mut johonkin musikaalijuttuihinki ois hauska päästä esittää ees kerran vaik sinne taustakuoroon sitten mut en sit tiiä. ois upee olla toimittaja ja valokuvaaja ja matkustaa työn perässä ympäri maailmaa, tai sit ihan vaan kirjotella himassa. parast ois muuten olla elokuva-arvostelija. leffojen kattominen on ehkä parasta mitä on. vois kans mennä paikannäyttäjäks leffateatteriin, mut semmosia töitä ei taida enää hirveesti olla tarjolla.

tahdon niin paljon olla aupair tai reppureissaaja, kirjottaa epämääräsiä juttuja paikoista, missä kukaan ei oo käynyt ja kans semmosista mestoista, missä kaikki käy vähintään kerran elämänsä aikana. jotenki ihan huisii, miten maailma on ihan täynnä mahdollisuuksia ja niin paljon paikkoja ja juttuja ja oikeesti en ikinä totu siihen ajatukseen, että oon vapaa tekemään ihan mitä vaan. oikeesti joskus tuntuu, että toi on mun joku oma uskonto ja joillekin oon selittänyt siitä ihan liikaakin. miks ihmeessä me nyt ollaan jossain maailmassa, joka on ihan sairaan siisti juttu oikeesti miks me ollaan tääl mikä tää on???????? mitä ihmettä mä elän????? mä en välttämät eläis???????? jotenkin ihan hassua miks tässä maailmassa pitää tehä semmosia asioita, mitä ei ees halua tehdä, vaikka kaikki ollaan iha yhtä lailla ihmeellisesti jotenkin saatu mahollisuus oikeesti kokeilla elämistä jollain ihme planeetalla avaruudessa??? eiks tästä pitäis ottaa kaikki irti? miks ihmisiä kannustetaan opiskelemaan aloja, jotka ei niitä edes kiinnosta? ymmärrän kyl, että se on elämää, mutta mua ainakin kammottaa ajatus, että opiskelisin johonkin ammattiin, mistä en ees tykkää vaan sen takia, koska korkee palkka/vanhempien painostus/mulla ois jotain lahjoja siihen/muut syyt, jotka ei tekis mua onnelliseks. ei lääkis, kauppis ja valtsikka oo mitään ainoita teitä onneen, ei niistäkään kaikki työllisty, ja kuus välivuotta lääkikseen pyrkimistä on ihan yhtä pitkä aika kun kuus välivuotta teakkiin haussa. lääkäri ehkä saa keskimäärin vähä huikeemmat rahat, mut entä jos just se jantteri, jonka opo ohjaa kauppikseen ois noussutkin huippunäyttelijäks, joka tienaa miljoonia vuodessa? entä jos se jantteri ei oo ees onnellinen siellä lääkisopintojensa keskellä. seki tyyppi elää vaan kerran aaagh!


mut jees ois kyllä se, jos ois ees joku suunta johon lähteä. koska mä en tiedä kyllä yhtään. kaks vuotta sitten olin ihan varma, että haluan näyttelijäks ja yhtäkkiä en tahtonut hakea edes kallioon. menin lukioon pääasiassa vaan siks, etten tiennyt mitä muutakaan tekis, ja yhtäkkiä mulla on reilu kolme jaksoa + kirjotukset jäljellä, ja niihinkin ilmottautumiseen on aikaa enää joku viikko. apua. ainoo mitä tiedän on se, että ulkomailla ois hauska asua edes hetki, ja tahtoisin olla onnellinen. on se hankalaa, ehkä ilmottaudun vast huomenna.

5/04/2014

i don't know a perfect person, i only know flawed people who are still worth loving

mä en ole koskaan tavannut täydellistä ihmistä, oon vaan tavannut epätäydellisiä tyyppejä, jotka on ehdottomasti rakastamisen arvoisia. toi on varmaan yks viisaimpia juttuja, mitä john green on ikinä sanonut, ja se on kuitenkin aika mielettömän sanarikas tyyppi.
people1
mun vappulomakaan ei ollut täydellinen, mut se oli ehdottomasti rakastamisen arvoinen. mulla oli ruokaa, ystäviä, auringonlasku, jälleennäkemisiä, pikaisia haleja, pakkasyö teltassa, leffoja, liian vähän nukkumatilaa, ja tosi turvallinen ja hyvä olo. enkä oo pitkään aikaan ollut näin onnellinen. se selittämätön kiiitollisuuden ja väsymyksen sekanen tunne, mitä oon tässä päivien saatossa fiilistellyt on jotain niin hassua ja huojentavaa. tuntuu, kuin kaikki talven huolet, pelot ja ikävät ajatukset ois väistynyt ainakin hetkeks kaiken sen rakkauden ja hyvän tieltä, mitä oon saanut kokea.
people2
nukuin joka yö eri patjalla/sängyllä, menin extemporesti kattomaan kirjavarkaan ja istuin siellä kamujen kanssa  itkien käsi kädessä ylärivillä (koska sinne me kuulutaan, ja niin kuuluu meidän kyyneleetkin), tapasin pitkästä aikaa mun kummeja ja olin niin happyhappy, että mulla on paikka olla siellä ja syödä parhaita leipomuksia ja kattoa leffaa ja olla mun kummiserkkujen kanssa, ne kasvaa niin hyviksi ja pitkiksi ihmisiksi etten voi kun pakahtua ylpeydestä (vaikka eero sanokin mua pikkuemmyksi). mä pöyräilin kattomaan lampaita, poukkoilin luksujen kanssa kaivarissa, ihmettelin marian iphonea kun koitin ottaa sillä kuvia jätemäen huipulta, odottelin epätoivosena yöbussia, yritin olla vähän erossa omasta kännykästä, kävin neljä kertaa kahvilan hienossa vessassa ja vaan olin ja kuuntelin ja puhuin ja fiiilistelin ja yritin saada kii kaikista hyvistä viboista ja varastoida ne jonkun ikävän päivän varalle.
people4
se on ihan käsittämätön tunne, kun istuu pöydän ääressä viiden muun ystävän kanssa edessä takeaway intialaista ja singapore hotwokia. se on jotain niin hassua, kun katsoo niitä ihmisiä, joista jokainen on ihan älyttömän kaunis, hassu ja erilainen. meitä on ihan kaiken ikäisiä, osa yläkoulussa ja osa lukiossa, mut silti ollaan samaa, yhtä suurta ruokaa rakastavaa perhettä. meillä kaikilla on huolet, unelmat, pelot, kokemukset, muistot ja tarinat ja silti istutaan siinä, enemmän tai vähemmän sattuman kautta tutustuneina, superläheisinä tai hyvänpäiväntuttuina kaikki hymyillen.
ja mä oon niin onnellinen, että mä elän just tätä mun elämää, ja pitkästä aikaa koskaan musta tuntuu oikeesti siltä, että kaikki tulevaisuutta myöten tulee järjestymään hyvin päin. ainakin nyt on tosi hyvä olla, enkä mitään menis muuttamaan. 
people3
yrittäkää jooko kaikki jos ei enää tänään niin ainakin huomenna ottaa elämä mahollisimman rennosti, elää pelkälle fiilikselle ja niille pienillekin jutuille, jotka saa teidät hymyilemään arjen tai loman keskellä. oikeesti maailma on niin siisti paikka ja täynnä koettavaa ja nähtävää ja rakastettavaa, ettei ykskään stressin aihe sais peittää tota faktaa teidän mielestä. hyviä viboja kaikille tulevaan kouluviikkoon!