2/19/2014

we're all in this together

möksy7 möksy2 möksy6 möksy8 möksy3 möksy5
nää kaks wildcatsia on nyt palanneet espoon puolelle hahah :D takana kolmen päivän mökkireissu automatkoineen heinin kanssa, ja oli kyllä tosi tosi kivaa. juteltiin hirveesti, katottiin elokuvamaailman helmet eli high school musicalit ja anna palaa 4, laulettiin robinin tuotantoa saunassa, silitettiin hirviä, ihailtiin vanhojentanssivideoita melkein liikaakin ja syötiin hyvin nomnom eli oli kyllä kaikinpuolin muksua ja hieno piristys tähän hiihtolomaan, jonka aattelin ottaa vaihteeks rauhallisesti, kun mun kotijoukot on tuolla rukan puolella ja mä majottumassa siis täällä vaarilassa. nyt tiedossa ois lisää syömistä ja nukkumista, koska tuolla ulkona hyppiessä onnistuttiin molemmat vilustuttamaan itsemme, mut se on onneks ihan okei, kun nyt on ainakin aikaa rentoutua!

WANHAT 2014

wanhat2 wanhat5 wanhat6 wanhat4 wanhat3
niin paljon kun olikin aikaisia aamuherätyksiä, epäonnistuvia askeleita, hiljaisuutta ja sekoilua, sovitettuja mekkoja, rahanmenoa, kenkien metsästystä ja hämminkiä niin en voisi olla iloisempi siitä, että lähdin tohon juttuun mukaan. on ihan mielettömän siistiä ja surullista ajatella, että mun alakoulusta asti fiilistelemä unelma on nyt toteutettu ja tanssin viimein (tai ennemminkin jo nyt) wanhat - vieläpä ihan parhaassa porukassa! vaikka välillä noi stressiä aiheuttikin niin oli kaikki harjoituksista alkaen ihan mahtavaa ja nyt todellakin haikein mielin noita päiviä muistelen. tunnelma oli torstaista asti katossa vaikka ihan vähän jänskäskin, illallisen ruoka hyvää ja katajannokan kasino siisti. perjantaiaamulla meikkaaminen onnistui epäilyistä huolimatta, alakoululaiset oli ihania, meidän oma tanssi ihan paras, ja kun kolmen aikaan yötä lähdettiin jatkoilta neljän tytön voimin ostamaan mäkkärin drive in:istä vähän yöpalaa ja sieltä sitten väsyneinä veeran saunamökkiin, niin saatoin kyllä varmuudella sanoa viettäneeni yhdet mun koko elämän parhaista päivistä!

2/11/2014

if you've got nothing to dance about, find a reason to sing

mielettömän siistin even kanssa jaetun lontooreissun lisäksi on mun elämän paras ja ainoa lukioristeily nyt takana ja oli kyllä kivaa hirveestä pahasta olosta, hämmentävistä metrolipuista, turhasta odottelusta, vähän huonoista kengistä ja laattaavista ihmisistä huolimatta. kuulostipa negatiiviselta mutta siis oikeesti oli tosi jees ja syötiin hirveesti hyvää ruokaa, tanssittiin, laulettiin oikeesti ihan kokoajan, ja mua mietitytti vaan kokoajan, että kuinka just me ollaan tutustuttu just toisiimme ja miten jees se oikeastaan on, koska ollaan kyllä aika mahtava porukka tosi erilaisia mut hyvin sarkastisia ihmisiä. on siis todellakin syytä olla onnellinen!

toi risteily kanto myös nimeä vanhojenristeily ja tähän oleellisesti liittyvät vanhojentanssit onkin ihan nurkan takana, enää kaks päivää ja oon ihan hämilläni. tanssit on oikeesti alkanut sujumaan, meil on porukka ja paikat kasassa ja nyt viimein myös kengät ja hiuskorut ostettu. jotenkin sairaan haikeeta, että kohta ne onkin jo ohi, mutta samalla ehkä pikkasen helpottavaakin, koska kyllä nää vanhat on stressiä ja turhan aikaisia aamuja (tasan kahdeksalta treenit eilen ja tänään!!) aiheuttanut. vähän ristiriitaisin mielin siis torstaita ja perjantaita odottelen, mutta jatkojen jälkeen tiedossa oiskin hiihtoloma, joten ainakin tiedossa heinin kanssa mökkeilyn, vaarilassa syömisen ja kavereiden näkemisen lisäksi paljon lepoa ja rauhaa. ehkä se on ihan kiva näin välillä, kun nyt on ollut melkein liiaksikin asti ollut kaikkea siistiä, jännää ja ikimuistoista. (:



2/04/2014

kultainen lapsuus


mihin katos se aika, kun päiväkodissa vannoin, että musta tulee joko keiju tai pokemonkouluttaja. se aika, kun venattiin äidin kanssa isiä armeijasta meidän pienessä kerrostaloasunnossa, luettiin marian kanssa prinsessalehtiä parvekkeilta käsin ja rakennettiin ronjan kanssa pulpettiin tammenterhoille lastenkoti. mihin katos ne yläasteen saunaillat, pojista juttelu ja tyhmille jutuille hihittely, se kun kömpelösti viitoin sormiaakkosia luokan toiselle puolelle, itkin välillä kun olin niin onneton ja sitten taas hymyilin koska olin maailman onnellisin ja onnekkain ja maailma oli meidän.


mihin katos se aika, kun luulin olevani iso ja vanha ja hyvä ja vahva ja kokonainen. mihin katos se aika kun väärät ihmiset oli vielä ne oikeat, pakastehampurilainen maistu oikeesti hyvältä ja saatoin puhua puhelimessa tunteja niiden kanssa, joille en enää keksi edes mitään sanottavaa. mihin katos se aika, kun mun kaverit täytti kymmenen eikä kahdeksantoista, kun kävin ensimmäistä kertaa ilman vanhempia kampissa ja tunsin itteni vapaammaksi kun koskaan. mihin katosi se aika, kun söin berliinimunkista pelkän kuorrutteen.

mihin on kadonnut se aika, kun katsoin maa aikojen alussa seiskaosan seitsemän kertaa putkeen meidän pienestä telkkarista, rikoin mun polven asfalttiin leikkipihalla, uskoin taikuuteen, maalasin mun ihon punaseksi tussilla koska tahdoin olla teletappi ja kävelin ensimmäistä kertaa kouluun iso reppu mun kapeilla hartioilla. mihin katosi se aika, kun kaikki oli niin yksinkertaista ja monimutkaista ja onnetonta, onnellista ja ihmeellistä ja voi kuinka nyt mä tunnen vaan nostalgiaa ja kaipuuta siihen aikaan, jonka olin jo vuosia sitten kuopannut. (: