11/18/2014

marraskuu

pic2maanantaina tuli yo-tulokset, m terveystiedosta ja e enkusta, teetee jäi pisteen päähä e:stä ja lähtee uusintaan yksinkertasesti vaan siksi, koska sitä on kiva lukea. enkusta olin ihan älyttömän ilonen, kerrankin ylitin itteni jossai opintoihin liittyvässä wuhuu! oon viime viikkojen aikana onneks ehtiny miettiä kaikkea muuta kun kirjotuksia ja valmistumista - lokakuun alussa vietettiin tyttöporukalla halloweenia: pukeuduttiin, koristeltiin, seikkailtiin autiotaloissa, etsittiin yöllisestä metsästä taskulampun valossa slenderlappuja, katettiin pöytä herkuilla ja tyhjennettiin melkein koko even jääkaappi, ja siellä älyttömän isolla vuodesohvalla makoillessani mietin vaan, miten onnekas mä oon, kun oon saanut tutustua näihin ihmisiin, ja miten näiden kanssa on vaan niin helppo olla. marraskuussa oon myös ehtinyt luksujen kanssa tanssimaan ja laulamaan helsingin yöhön ja vaikka seuraava päivä onkin kaikesta valvomisesta vähän pilalla, on se aina sen arvosta. viime viikonloppuna kuvailtiin vastavuorosesti meidän huikeeta kauhuleffaa ja eilen ehittiin vimpulan ja veeran kanssa syömään liian hyvää salaattia ja jätskiä ja juteltiin varmaan viis tuntia putkeen ihan kaikesta. oon kans ehtinyt avata joulunodotuksen glögin ja pipareiden myötä jokavuotisella sorsiksella vilman kanssa ja oli vaan niin ihana tunnelma ja semmone pieni lämmittävä joulufiilis. katottiin vanhoja kotivideoita ja naurettiin sille kuinka paljon ollaan muututtu mut samalla sille, kuinka samanlaisia vieläkin oltiin.  oikeestaan mulla on ollu tosi kivat viimesimmät viikot! 

kaiken tommosen huikeen vastapainoks oon kuitenkin viettänyt kokonaisia päiviä sohvan nurkassa american horror storya katellen. tänäänkin menin suoraan koulusta kotiin vaarille enkä liikahtanut telkkarin äärestä hetkeksikään, niin väsynyt ja uupunut olo oli. luin pari postausta taaksepäin ja tuli semmonen olo, että oon tehnyt ihan kokoajan hirveesti kaikkea mut niin ei tosiaan ole - mä en vaan kirjota niistä päivistä kun ei jaksa tehdä mitään eikä ainakaan vaihtaa pyjamaa päivävaatteisiin, mutta musta semmosia päiviä tarvitaan ja paljon, ne ei oo ehkä niitä päiviä, joita muistelee porukalla vuosien päästä mutta ne on niitä päiviä, joista mä saan kaiken mun tarvittavan energian ja jotka auttaa mua jaksamaan vaikka tää vuodenaika onkin ihan älyttömän pimeä ja vähän ehkä masentavakin.

huomenna tiedossa vika koulupäivä ennen tokavikaa koeviikkoa ja sen jälkeen mennään yheksän hengen voimin kattomaan mockingjayn ensi-iltaa enkä malta oottaa! kaikille hirmusesti voimia kouluun ja kaikkeen muuhunkin, muistakaa viettää paljon rentoja kotipäiviä, koska ne on oikeesti hyvästä! (:

10/19/2014

we're dancing around the kitchen in the refrigerator light

havahduin ennen koulunalkua siihen, että tää on oikeasti mun vika lukiovuosi ikinä ja samalla vika vuosi mun ennaltasuunniteltua opiskelusuunnitelmaa minkä mukaan oon nyt nää viimeset 12 vuotta mennyt. mulla ei oo hajuakaan siitä, miten jatkan mahdollinen yolakki päässäni eteenpäin ja tänä vuonna vähemmän intoo kuin koskaan sitä edes kelata, joten oon ekaa kertaa elämässäni elänyt ihan oikeesti kunnolla hetkessä ja todellakin nauttinut siitä. hassuu miten ajantaju katoo kokonaan ja yhtäkkii huomaa kuinka kuukaudet tuntuu viikoilta ja viikot lähinnä tunneilta ja niin paljon tapahtunut mutta silti kaikki on vielä toistaseksi ihanasti ennallaan. koulussa on ollut kirjotusten jälkeen välillä oikeesti kivaakin ja vaikka muakin hitaammin heräilevä aurinko on tuonu omia haasteitaan oon päässy joka aamu enemmän tai vähemmän kiitettävästi hereille. lisää voimaa arkeen toi tää ihana syysloma, jonka vietin lukiokamujen kaa saunamökissä slenderia pelaten ja jäätelöä ahmien, vaarilla supernaturalia ja new girlia kattoen, tyttöjen kanssa raxissa kuulumisia vaihdellen ja valokarnevaaleissa hyvän seuran kanssa palellen, ja pääsimpähän ekaa kertaa even uuteen kotiin, joka oli hirmu kiva ja tuntu tutulta (osattiin vilman kanssa käydä jääkaapilla heti ihan omatoimisesti) vaikka koinkin pientä huomaista kun yläkerta ja alakerta oli vaihtanut paikkaa. huomenna uus kouluviikko ja mun ihan lempparijutut eli halloween ja joulu lähestyy joten eiköhän vaan niitä odotellessa nyt oo aika mennä jo nukkumaan. öitäpöitä

9/12/2014

stay out tonight and we'll be home by five

syyskuu1 syksyyy2 sykyyy4 syksyyy3
onneks ylioppilaskirjotukset ei hallitse koko tänhetkistä elämää, vaikka ne kuinka ois ens viikon maanantaina ja keskiviikkona. onneks silti voi käydä kuvailemassa, kaivohuoneella tanssimassa, boulderoida ja yöpyä kavereilla arkipäivinä, pukeutua pyjamaan 100 aamun kunniaksi, nauraa kahvilassa ja koulun ruokalassa ja muutenkin nauttia elämästä ja syksystä koska tää nyt sattuu vaan olemaan jotenkin tosi kiva vuodenaika. voimii kaikille kirjotuksiin ja kouluun ja kaikkeen mitä nyt onkaan käsillä, muistakaa kans välillä hengähtää, koska minkään ei pitäis mennä oman hyvinvoinnin edelle (kuten tt-kirjassa sanottiin hahhhah)!

8/31/2014

syyskuu

syksyy2 syksyy1 syksyy4 kuulun niihin ihmisiin, joille vuodenajat on kaikki kaikessa. mä odotan kevättä, kesää, syksyä ja talvea ihan hirmun suurella innolla joka ikinen vuosi, eikä koskaan ensimmäisten kukkien, värikkäiden lehtien tai lumihiutaleiden näkeminen oo yhtään sen vähemmän huikeeta kuin kaikkina niinä aikasimpina kertoina. siinä missä nytkin syyskuun vaihtuessa monet kaipaa kuluneen kesän perään, tuo mulle ihan älyttömästi onnee ajatus siitä, että iltojen pimetessä saan juoda joka ilta äidin kanssa teetä, talloa kouluun mennessä jo tippuneita lehtiä, käpertyä viltin alle katsomaan lempisarjoja ja leffoja, sytytellä tuoksukynttilöitä ja joka ilta omasta sängystä ikkunan läpi tai sitten kirpeänä yönä kotiin saapuessa ihailla taivaalle ripoteltuja tähtiä. siinä on joku ihan oma fiiliksensä kun kävelee vaarilta kotiin syksyllä pitkin niitä teitä, joita valaisee salaperäisesti vilkkuvat katulamput ja joku just nähty astetta kammottavampi leffa. ite sanoin hyvästit kesälle tänä viikonloppuna kun ihan uskomattoman tähtitaivaan alla hyppäsin ihanien kamujen kanssa pikimustaan jokeen ja henkeäni haukkoen räpiköin äkkiä takaisin laiturille kahdeksanasteiseen keskiyöhön, ja nyt ootankin jo innolla kauhuleffailtoja, valokarnevaalia, telttaöitä, seinäkiipeilyä, teatteria, slendermanin pelaamista saunamökissä, teetä teetä teetä, tulevii siistei ja jänniä abijuttuja, ensi-iltoja, halloweenia, kahvilareissuja, vilttejä ja villapaitoja ja ylipäätäänkin semmosta rentoo fiilistelyä, koska se tuntuu on villin ja vapaan kesän jälkeen ihan virkistävältä (vaik viel vähän tanssittaakin!)

8/22/2014

BRIGHTON

brighton1 brighton9 brighton5 brighton4 brighton8 brighton7 brighton11 brighton3osa kuvista heinin ottamia ja senhän kanssa mä tän reissun jaoinkin, oli elämän eka ihan kokonaan itsenäinen ulkomaanmatka (onnistuin toteuttamaan sen ennen kun täytin 18 hahah täällä kirjoittelee tätä nykyä täysi-ikäinen tytsy) ja uskomatonta kyllä kaikki meni hyvin - tai oikeestaan aika lailla täydellisesti! oli kyllä huikee vapaa fiilis tuijotella pimenevälle merelle kädessä nutella-crepe ja vieressä huikee kamu, jonka kanssa ei kyllä ehtinyt tulla tylsää hetkeksikään. ekana päivänä oltiin asiallisia melkein- ja jo-18-vuotiaita lontoon disney-storessa ja sen jälkeen reissu jatkui varsinaisessa matkakohteessamme shoppaillen, syöden, nauraen, seikkaillen, brighton pierillä laitteissa pyörien ja pelihallissa rahoja frozen-tatuointeihin tuhlaten (mainittakoon, että pelattiin myös oikeita pelejä suurella menestyksellä). illalla oli niin väsynyt olo, että kylvyn kautta tai ilman oli hyvä kömpiä sängyn pohjalle hymyillen, ja samanlainen ilme naamallani mä nyt arjen alkaessa muistelen tätä matkaa, oli kyl oikeesti superhuikeeta! :))

7/26/2014

perillä on tuolla edessämme jossain - mennään, mutta ajetaan hiljempaa


roadtrip2
roadtrip7 roadtrip5 roadtrip8 roadtrip6 roadtrip1 roadtrip10 roadtrip11 roadtrip17 roadtrip15 roadtrip20 roadtrip16 roadtrip13 roadtrip14mulla on tähän kesään mahtunut ihan älyttömän ihania reissuja ja kamera on jäänyt enemmän kuin tarpeeksi kotiin odottamaan. mun elämäni eka festari eli ihan superhuikee ruissi jäi kokonaan kuvaamatta, niinkuin ihanan rento reissu loviisaan ja tänviikkoinen jälleenkokoontuminenkin ihanien ystävien kanssa. (opin vihdoin pelaamaan paria korttipeliä huisii!) kamera oli mulla kuitenkin messissä kun suuntasin päivän myöhässä äkkiä lukioporukan perään poriin ja pääsin korvatulehduksesta huolimatta nauttimaan roadtripista huippuseurassa tässä huippumaassa. meidän matkaan kuului powerparkin hurjia laitteita ja monta kierrosta maailmanpyörässä, telttaöitä ja kolme ihanaa mökkiä, jokailtainen uiminen ja sauna, tuhansittain paarmoja, epäilyttävän paljon laulamista, pauli, ahdas takapenkki ja penkkitaskut täynnä tavaraa, ihan älyttömän hyvät säät, sammakoita ja mökin sisällä asustava lepakko sekä satoja kilsoja suomen hiekka- ja asfalttiteillä. ainakaan mun mielestä ei oisi voinut olla onnistuneempi reissu, jota kelpaa sitten iltojen pimetessä muistella. :)

7/02/2014

hetken maailma on tässä

möksä2tää on kyllä ollut kaikin puolin hassu kesä, lämpimimmät päivät on ehtinyt jo unohtua ja nyt taitaa olla käynnissä jonkinlainen sadekausi. tästä huolimatta suunnattiin äidin, pikkuveljen ja marian kanssa mun mummin seuraksi koiravahdiksi tuttavaperheen mökille ja vietettiin siellä kaikin puolin ihana viikonloppu, pelattiin monopolya ja unoa, luettiin marian kanssa yömyöhään kirjoja, syötiin hyvää ruokaa, herneitä ja suklaata, kuvailtiin, ihmeteltiin tuplasateenkaarta ja pääsin heittämään talviturkin kun enemmän tai vähemmän kiljuen uskaltauduttiin aaron ja marian kanssa järveen uimaan. siellä selälläni kelluessani laitoin silmät kiinni ja tuli ekaa kertaa oikeesti kesäfiilis. ihanan yksinkertanen ja rento viikonloppu huippuseurassa! :))

nyt viikonloppuna mua, veeraa ja vilmaa odottaa odotettu ruisrock ja saatiin viimein järjestettyä itsellemme ilmanen yöpyminen, en malta oottaa koska bastille, david guetta, icona pop, j. karjalainen, studio killers, the 1975 jajajaja niin moni muu huikeee nähtävä niin kivaa hyvää säätäkin luvassa!! ens tiistaina taas edessä seittemän roadtrip täällä suomessa koko lukioporukalla ja sen jälkeen suuntaan loviisaan kamujen kanssa. säät on ollut ehkä kamalat mut se ei onneks menoa ole pysäyttänyt eikä tuu pysäyttämäänkään! elokuussa vielä oottelee reissu brightoniin heinin kanssa ja pelätty 18-vuotis synttäripäivä, elämä on hirmuisan hassuu

6/26/2014

mitä auringolle kuuluu

jee1
jee3
jee4
meillä täällä pohjolassa on siinä mielessä kapinallinen aurinko, ettei se hirveästi välitä nukkumaanmenoajoista, eikä liiemmin anna tilaa kuulle tai edes tähdille. talvisin se sulkeutuu omaan rauhaansa masentuneena ja ehkä vähän krapulaisena kesän yöttömistä öistä toipuen näyttäytyen vain harvoina valittuina tunteina - mieluiten silloin, kun kukaan muuu ei ole näkemässä sen kalvenneita ja väsyneitä kasvoja.

ja kun kesä jälleen kerran koittaa aloittaa se jälleen alusta, pikkutunneille saakka riehuen ikuista juhlaansa viettäen. missään vaiheessa aurinko ei ole kokonaan poissa, ehkä se käy nukkumassa pienet yöunet silloin kun kaikki me olemme jo nukahtaneet, mutta sitten se palaa taas herättämään ne, jotka torkkuvat uskaliaasti ilman pimennysverhoja tai ovat muuten vain herkkäunisia. vaikka joinain kesinä aurinko onkin vähän etäisempi, näyttäytyen mieluummin muille kuin meille, asettaen väliimme harmaan pilviverhon, on se silti siellä jossain, tuomassa enemmän tai vähemmän lisälämpöä pohjoiseen. ainakaan ei sada lunta (vielä).

5/31/2014

koko kesä aikaa

huikeee1 huikeee5 huikeee6 huikeee2 huikeee3 huikeee4
muutamat hassut kuvat viime kesältä viialasta ja nyt voinkin sanoa ainakin omasta puolestani kesäloman alkaneen ja samalla lukion toisen vuoden päättyneen ja kirjoitusten lähestyvän, mut jälkimmäistä en kyllä tahdo miettiä nyt ollenkaan! kesätyöttömyyden vapauttamana ja transformersjalan hidastamana oon aatellut nauttia ihan kunnolla suomen kesästä ja lämmöstä ja yökyläillä vaarilla niin paljon, että yhtäkkiä kotona käyminen onkin yökylää ja kans yöpyy tietty kamuilla niinkuin aina koska musta ei hevillä päästä eroon niin kauan kun joku peti tarjotaan (ei tarvitse olla edes pehmopatja), käväistä loviisassa tai mielellään viettää siellä taas koko kesän odotetuin viikko hassussa porukassa, saattaa carri lentokentälle ja jutella sen kanssa yömyöhään kun se kerkiää olla täälläkin päin, sekä tehä huikeit reissui luksujen kanssa ja kivakivakivakivaaa niin paljon kaikkeee. koko kesä aikaa ja mä en tiedä teistä, mut mä oon ainaki tosi innoissani! :)

5/16/2014

ohana means family

family3 familyyy1 family4
eilen mun äidin äiti eli malesianmummi tuli meille esittelemään sen matkakuvia ja syömään äitienpäiväkakkua ja sushia. popsittiin siinä aaron, äidin ja mummin kanssa niitä puikoin ja lusikoin ja puhuttiin matkustamisesta ja naurettiin ja kauhisteltiin, kun malesianmummi kerto juttuja sen reissusta ja semmosesta ikivanhasta puolitutusta naisesta, jonka luona se oli yöpynyt (ja joka oli varastanut tarjoilijoiden tipit, vaatinut pesemään ikkunoita ja tiuskinut torimyyjille, jotka oli kaikki kammoksunut sitä) ja pakkoa sanoa, että kyllähän kun jo yli 70v mun mummi kuitenkin on niin on se ihan älyttömän energinen, sopeutuva ja vähintään yhtä seikkailunhaluinen kun äiti ja minäkin. ei oo vaikea uskoa, että ollaan kaikki kolme blondia eksoottisen ruuan ja matkustuksen rakastajaa toisillemme sukua, hehe.

eilen mulla oli mun elämäni toinen leikkaus, ja se oli kyllä aika inhottava kokemus mut selvisin ihan kunnialla koko jutusta! heräämössä vaadin jatkuvasti lisää vettä ja mehua ja olin älyttömän helpottunut, ettei tuntunut juuri mitään kipuja tai edes huonoa oloa, vaikka pyörrittikin ihan kiitettävästi. kun päästiin kotiin asti niin mun isi joutu kohtaamaan fyysisesti varsin vaativan haasteen eli kantamaan mut 14 ulkoporrasta ylös, mutta sekin onneks selvisi kunnialla, mitä tänään on ehkä vähän lihakset kipeinä. nyt istun kotona äidin kanssa pretty little liarsin äärellä, seittemän jakson jälkeen en olla vieläkään kyllästytty, mutta eiköhän sekin iske sitten jossain vaihessa tajuntaan, että joudun tän parin kilon kipsin kanssa pöyrimään vielä ainakin puolitoistavikkoa lähinnä just kotona, kunnes saan vaihtaa kevyempään. onneks on täällä perhe ja ihanat kaverit puhelimen päässä, muuten tuntisin oloni kyllä ihan älyttömän yksinäiseks. :D

5/07/2014

tämmösiä ajatuksia yo-kirjotuksiin ilmottautuminen herättää


eilen juteltiin ihan vähän äidin kaa siitä, mitä voisin tehdä lukion jälkeen. sanoin muuttavani välivuodeks balille. se tuntuu tosi hyvältä idealta. tänään tulin toiseen kotiin eli vaarilaan ja laitoin kuulokkeet päähän ja kuuntelin pitkästä aikaa kaikkee liian hienoo leffamusaa ja ihan kananlihalla mietin vaan kuinka siistii ois päästä mukaan tekee sitä tai ees päästä messiin yhtään mihinkään leffajuttuun. tai musta vois tulla make up artist johonkin sarjaan. sit oon kans miettiny ryhtyväni tanssijaks, mikä on nyt ehkä vähän tyhmä idea, koska en osaa tanssia yhtään (paitsi himassa yksin oon kyl kieltämät lahjakas jeah). mut johonkin musikaalijuttuihinki ois hauska päästä esittää ees kerran vaik sinne taustakuoroon sitten mut en sit tiiä. ois upee olla toimittaja ja valokuvaaja ja matkustaa työn perässä ympäri maailmaa, tai sit ihan vaan kirjotella himassa. parast ois muuten olla elokuva-arvostelija. leffojen kattominen on ehkä parasta mitä on. vois kans mennä paikannäyttäjäks leffateatteriin, mut semmosia töitä ei taida enää hirveesti olla tarjolla.

tahdon niin paljon olla aupair tai reppureissaaja, kirjottaa epämääräsiä juttuja paikoista, missä kukaan ei oo käynyt ja kans semmosista mestoista, missä kaikki käy vähintään kerran elämänsä aikana. jotenki ihan huisii, miten maailma on ihan täynnä mahdollisuuksia ja niin paljon paikkoja ja juttuja ja oikeesti en ikinä totu siihen ajatukseen, että oon vapaa tekemään ihan mitä vaan. oikeesti joskus tuntuu, että toi on mun joku oma uskonto ja joillekin oon selittänyt siitä ihan liikaakin. miks ihmeessä me nyt ollaan jossain maailmassa, joka on ihan sairaan siisti juttu oikeesti miks me ollaan tääl mikä tää on???????? mitä ihmettä mä elän????? mä en välttämät eläis???????? jotenkin ihan hassua miks tässä maailmassa pitää tehä semmosia asioita, mitä ei ees halua tehdä, vaikka kaikki ollaan iha yhtä lailla ihmeellisesti jotenkin saatu mahollisuus oikeesti kokeilla elämistä jollain ihme planeetalla avaruudessa??? eiks tästä pitäis ottaa kaikki irti? miks ihmisiä kannustetaan opiskelemaan aloja, jotka ei niitä edes kiinnosta? ymmärrän kyl, että se on elämää, mutta mua ainakin kammottaa ajatus, että opiskelisin johonkin ammattiin, mistä en ees tykkää vaan sen takia, koska korkee palkka/vanhempien painostus/mulla ois jotain lahjoja siihen/muut syyt, jotka ei tekis mua onnelliseks. ei lääkis, kauppis ja valtsikka oo mitään ainoita teitä onneen, ei niistäkään kaikki työllisty, ja kuus välivuotta lääkikseen pyrkimistä on ihan yhtä pitkä aika kun kuus välivuotta teakkiin haussa. lääkäri ehkä saa keskimäärin vähä huikeemmat rahat, mut entä jos just se jantteri, jonka opo ohjaa kauppikseen ois noussutkin huippunäyttelijäks, joka tienaa miljoonia vuodessa? entä jos se jantteri ei oo ees onnellinen siellä lääkisopintojensa keskellä. seki tyyppi elää vaan kerran aaagh!


mut jees ois kyllä se, jos ois ees joku suunta johon lähteä. koska mä en tiedä kyllä yhtään. kaks vuotta sitten olin ihan varma, että haluan näyttelijäks ja yhtäkkiä en tahtonut hakea edes kallioon. menin lukioon pääasiassa vaan siks, etten tiennyt mitä muutakaan tekis, ja yhtäkkiä mulla on reilu kolme jaksoa + kirjotukset jäljellä, ja niihinkin ilmottautumiseen on aikaa enää joku viikko. apua. ainoo mitä tiedän on se, että ulkomailla ois hauska asua edes hetki, ja tahtoisin olla onnellinen. on se hankalaa, ehkä ilmottaudun vast huomenna.

5/04/2014

i don't know a perfect person, i only know flawed people who are still worth loving

mä en ole koskaan tavannut täydellistä ihmistä, oon vaan tavannut epätäydellisiä tyyppejä, jotka on ehdottomasti rakastamisen arvoisia. toi on varmaan yks viisaimpia juttuja, mitä john green on ikinä sanonut, ja se on kuitenkin aika mielettömän sanarikas tyyppi.
people1
mun vappulomakaan ei ollut täydellinen, mut se oli ehdottomasti rakastamisen arvoinen. mulla oli ruokaa, ystäviä, auringonlasku, jälleennäkemisiä, pikaisia haleja, pakkasyö teltassa, leffoja, liian vähän nukkumatilaa, ja tosi turvallinen ja hyvä olo. enkä oo pitkään aikaan ollut näin onnellinen. se selittämätön kiiitollisuuden ja väsymyksen sekanen tunne, mitä oon tässä päivien saatossa fiilistellyt on jotain niin hassua ja huojentavaa. tuntuu, kuin kaikki talven huolet, pelot ja ikävät ajatukset ois väistynyt ainakin hetkeks kaiken sen rakkauden ja hyvän tieltä, mitä oon saanut kokea.
people2
nukuin joka yö eri patjalla/sängyllä, menin extemporesti kattomaan kirjavarkaan ja istuin siellä kamujen kanssa  itkien käsi kädessä ylärivillä (koska sinne me kuulutaan, ja niin kuuluu meidän kyyneleetkin), tapasin pitkästä aikaa mun kummeja ja olin niin happyhappy, että mulla on paikka olla siellä ja syödä parhaita leipomuksia ja kattoa leffaa ja olla mun kummiserkkujen kanssa, ne kasvaa niin hyviksi ja pitkiksi ihmisiksi etten voi kun pakahtua ylpeydestä (vaikka eero sanokin mua pikkuemmyksi). mä pöyräilin kattomaan lampaita, poukkoilin luksujen kanssa kaivarissa, ihmettelin marian iphonea kun koitin ottaa sillä kuvia jätemäen huipulta, odottelin epätoivosena yöbussia, yritin olla vähän erossa omasta kännykästä, kävin neljä kertaa kahvilan hienossa vessassa ja vaan olin ja kuuntelin ja puhuin ja fiiilistelin ja yritin saada kii kaikista hyvistä viboista ja varastoida ne jonkun ikävän päivän varalle.
people4
se on ihan käsittämätön tunne, kun istuu pöydän ääressä viiden muun ystävän kanssa edessä takeaway intialaista ja singapore hotwokia. se on jotain niin hassua, kun katsoo niitä ihmisiä, joista jokainen on ihan älyttömän kaunis, hassu ja erilainen. meitä on ihan kaiken ikäisiä, osa yläkoulussa ja osa lukiossa, mut silti ollaan samaa, yhtä suurta ruokaa rakastavaa perhettä. meillä kaikilla on huolet, unelmat, pelot, kokemukset, muistot ja tarinat ja silti istutaan siinä, enemmän tai vähemmän sattuman kautta tutustuneina, superläheisinä tai hyvänpäiväntuttuina kaikki hymyillen.
ja mä oon niin onnellinen, että mä elän just tätä mun elämää, ja pitkästä aikaa koskaan musta tuntuu oikeesti siltä, että kaikki tulevaisuutta myöten tulee järjestymään hyvin päin. ainakin nyt on tosi hyvä olla, enkä mitään menis muuttamaan. 
people3
yrittäkää jooko kaikki jos ei enää tänään niin ainakin huomenna ottaa elämä mahollisimman rennosti, elää pelkälle fiilikselle ja niille pienillekin jutuille, jotka saa teidät hymyilemään arjen tai loman keskellä. oikeesti maailma on niin siisti paikka ja täynnä koettavaa ja nähtävää ja rakastettavaa, ettei ykskään stressin aihe sais peittää tota faktaa teidän mielestä. hyviä viboja kaikille tulevaan kouluviikkoon!

4/27/2014

that's the thing about love

kesaa2
pidettiin tyttöjen iltaa perjantaina milman ja charlotten kanssa, mun kahden älyttömän rakkaan ystävän, jotka oli todistamassa mun elämän kirjavinta ja epävarminta vaihetta ja pysynyt siitä huolimatta aina mun tukena ja turvana oli se sitten koulun käytävällä tai whatsapp-ryhmäkeskustelussa. oltiin nähny viimeks kolmistaan monta kuukautta sitten, mut silti oli niin ihana huomata et mikään ei ollu muuttunu. milmalla oli vieläkin maailman laajin tietämys euroviisuista, carri heräs meistä luonnollisesti viimeisimpänä ja mä nukuin vuodesohvan vasemmalla puolella. meil oli vieläkin yhtä tasokkaat jutut, ja kun halejen jälkeen lähdettiin kaikki omille enemmän tai vähemmän jännille teillemme kaikki varsin tietoisina siitä, että nähään ens kerralla kolmistaan pahimmillaan vasta muutaman kuukauden päästä, niin pystyin levollisin fiiliksin olee varma siitä, että tämmönen ystävyys tuskin ihan hetkessä unohtuu - siihen tarttettaan vähän enemmän kun muutamat kuukaudet. (: