11/10/2013

we are driving cadillacs in our dreams




en tykkää ollenkaan aikaisista aamuista, masukivusta, liian kiireisistä viikonlopuista ja päällekkäin menevistä suunnitelmista. mun on vaikea sietää ruotsintunteja ja mun ruotsinopettajaa, koulumotivaation hiipumista, ärsyttäviä salamavaloja sellossa ja liian kallista ruokaa. myös meidän koulun loputtomat lääkisluennot ja kirjotusahdistus, liian ahtaat tilat, turhat ja tyhmät vessajonot,  ja ärsyttävät auktoriteetti-ihmiset aiheuttaa mussa hirveitä inhoreaktioita. kirsikkana kakun päällä on bussin odottelu, täyteen ahdetut junat, kaikenmaailman sekopäät helsingin yössä ja jatkuva, ihan oikeasti kuukauden mua vaivannut päänsärky. vois melkeen luulla, että elämässä ei oo mitään kivaa.

mutta sitten on niitä päiviä kun menee vähän myöhäsemmällä bussilla kouluun, käy hauskan whatsapp-keskustelun jonkun rakkaan kanssa ja ostaa sadannen kerran sitä bonaquaa josta menee kolme litraa puhdasta vettä afrikkaan ihan vaan siksi, etten uskalla käyttää rahojani mihinkään muuhunkaan. parasta on käydä syvällisiä tai hysteerisiä keskusteluja joko keskiyöllä tai vikana koulutuntina torstaipäivänä, linnottautua neljäksi tunniksi kahvilaan ja kuiskia salaisia juttuja pöydän yli ja sen jälkeen etsiä paniikissa piilotettuja mikrofoneja, nukkua pitkään tai herätä aikaisin ihan ilman syydä. on vaan niin kivaa bongailla söpöjä poikia ja no dogejakin ja tavata lapsuuskavereita ja olla oikeesti hyvällä omatunnolla semmonen pikkukakara, joka raahaa metrin kokosen haipehmolelun kotiin ihan vaan siksi, kun se oli niin kiva ja  katsoa hyviä ja huonoja leffoja leffateatterin tunnelmassa. välillä vaan niin muksua elää vaan ihan tätä peruselämää ja nauttia hetkestä ja eilisestä ja huomisesta ja pienistä hassuista unelmista, joita mietitään yksin tai yhdessä kaverin kanssa.