8/17/2013

mä tahtoisin kertoa teille kaiken (malesiasta ja onnenkyynelistä)





mitä mun kuuluis edes sanoa? miten mä ikinä voin tiivistää kuukauden kaikki tuntemukset, kokemukset ja ajatukset muutamaan lauseeseen. miten mä ikinä voin saada sen fiiliksen sisällettyä sanoihin, tyhjiin kirjaimiin ja muutamaan hassuun kuvaan. enkä mä mitenkään saakkaan - en tiiä monessako postauksessa tätä mun kokemusta puran tai jaan tai miten sen ikinä haluakaan sanoa, mutta näillä mä nyt yritän alottaa.

se on ihan hassua, miten hyvä mun oli olla tuolla. miten paljon mä rakastin niitä joka-aamuisia "morning"-lausahduksia, joihin hostmama vastasi nauraen "afternoon". mä tykkäsin nukkua aina pitkään mun KL-kodissa, koska illat venyi aina pitkiksi hostsiskon kanssa indiemusaa kuunellen ja leffoja katsoen. ja on se ihan hassua, miten mä jaksoin herätä 5.30 ihan vaan nähdäkseni aamuöisen kota bharun valot ja sen koulun, missä joka ikinen opettajia myöten otti mut niin sydämmellisesti vastaan. ja kuinka epäilyttävien katukeittiöiden ruoka on parasta mitä mä oon ikinä maistanut, ja kuinka farewell dinnerin halaukset ei ehkä jääkkään viimeisiksi. ja kuinka onnelliseksi mut teki green tea frappuchino yöllisellä singaporen kentällä, ja kuinka mä itkin onnesta salaa, kun aurinko oli jo laskenut. ja kuinka nyt tosta kuukaudesta on jäljellä enää kuvia ja pieniä suuria muistoja, jotka saa mut hymyilemään ihankun joku hassu hölmö, jolla ei elämästä ole vielä juurikaan tietoa. ja eihän mulla ookkaan, sen mä huomasin tuolla. mulla ei ole vielä hajuakaan mistään, ja mulla on niin paljon opittavaa. mutta nyt hetken ainakin aion levähtää kotona, täällä on ihan hyvä ja vielä paremmaksi kaiken tekee se, että tiiän kuinka koko maailma on avoinna. kuinka koko maailma on koti. :)