12/29/2013

i get a little bit bigger but then i'll admit i'm just the same as i was




hupsis tuli vähän kulutettu biisi tohon mut se ei varmaan haittaa ketään kun se on niin kiva. mul ei oikeestaan oo yhtään mitään sanottavaa, en oo blogannut, koska en oo oikeen kuvaillutkaan, mut sen sijaan oon kyl oikeesti tehnyt kaikenlaista niinkuin käynyt äidin kanssa lontoossa, jouluostoksilla, kavereilla ja syömässä mm. salaattibaarissa, (jossa käytiin tosi syvällisiä keskusteluja ihanien lukiokavereiden kanssa) ja tänään chinese flavor tea housesta jossa on kyllä koko suomen (ja ainoa) dim sum valikoima ja söpöimmät teet ja tietenkin sielläkin mahtavat kamut seurana. toivottavasti kaikilla oli ihana joulu ja ihanan rentoo joululomaa kaikille, missä ikinä oottekaan!

11/10/2013

we are driving cadillacs in our dreams




en tykkää ollenkaan aikaisista aamuista, masukivusta, liian kiireisistä viikonlopuista ja päällekkäin menevistä suunnitelmista. mun on vaikea sietää ruotsintunteja ja mun ruotsinopettajaa, koulumotivaation hiipumista, ärsyttäviä salamavaloja sellossa ja liian kallista ruokaa. myös meidän koulun loputtomat lääkisluennot ja kirjotusahdistus, liian ahtaat tilat, turhat ja tyhmät vessajonot,  ja ärsyttävät auktoriteetti-ihmiset aiheuttaa mussa hirveitä inhoreaktioita. kirsikkana kakun päällä on bussin odottelu, täyteen ahdetut junat, kaikenmaailman sekopäät helsingin yössä ja jatkuva, ihan oikeasti kuukauden mua vaivannut päänsärky. vois melkeen luulla, että elämässä ei oo mitään kivaa.

mutta sitten on niitä päiviä kun menee vähän myöhäsemmällä bussilla kouluun, käy hauskan whatsapp-keskustelun jonkun rakkaan kanssa ja ostaa sadannen kerran sitä bonaquaa josta menee kolme litraa puhdasta vettä afrikkaan ihan vaan siksi, etten uskalla käyttää rahojani mihinkään muuhunkaan. parasta on käydä syvällisiä tai hysteerisiä keskusteluja joko keskiyöllä tai vikana koulutuntina torstaipäivänä, linnottautua neljäksi tunniksi kahvilaan ja kuiskia salaisia juttuja pöydän yli ja sen jälkeen etsiä paniikissa piilotettuja mikrofoneja, nukkua pitkään tai herätä aikaisin ihan ilman syydä. on vaan niin kivaa bongailla söpöjä poikia ja no dogejakin ja tavata lapsuuskavereita ja olla oikeesti hyvällä omatunnolla semmonen pikkukakara, joka raahaa metrin kokosen haipehmolelun kotiin ihan vaan siksi, kun se oli niin kiva ja  katsoa hyviä ja huonoja leffoja leffateatterin tunnelmassa. välillä vaan niin muksua elää vaan ihan tätä peruselämää ja nauttia hetkestä ja eilisestä ja huomisesta ja pienistä hassuista unelmista, joita mietitään yksin tai yhdessä kaverin kanssa.

10/20/2013

i don't know where i belong, i don't know where i went wrong

viikonloppuja5 viikonloppuja4 viikonloppuja viikonloppuja11 viikonloppuja9 viikonloppuja8
hassuu miten syysloma vaan oli ja meni ja huomenna ois espanjan uusinta ja tuntuu ihan siltä, etten osais muuta kun epäonnistua kaikessa kouluun, opintoihin ja tulevaisuuteen liittyvässä. antaisin mitä vaan, jos elämä ois vaan syysilloissa juoksentelua, lentolippujen surffailua ja iloisia jälleennäkemisiä niiden ihmisten kanssa, keistä tuli tärkeitä ihan yllättäin. mulla on päivät kulunut sumussa ja oon kokenut monta päivää kestäviä päänsärkyjä, painostavia koulupäiviä ja sohvan nurkkaan käpertymisiä, mut myös kaikkea hyvää niinkuin myöhästyneitä synttärijuhlia, paras dim sum paikka ja malesiakamut, singstarin laulamista hyvän ystävän kanssa, kylmiä aurinkolaskuja, yökuvailuja yksin ja yhdessä, pakkasyö keväällä pystytetyssä teltassa ja uneliaita bussimatkoja selittämättömällä onnellisuudentunteella väritettynä. tuntuu et tää syksy on ollut vähän hankalaa aikaa, mut eiköhän kaikki sit ala vähän sujuvammin luistaa, kun koittaa talvi, kipristelevät poskipäät ja kunnollinen joulunodotus jeiii.

9/29/2013

koeviikko oli muksu hetken


mut ei ole kyllä enää. tai onhan se mukavaa, kun saa riittävästi löllöttää kotona, mut tää lukemisen määrä saa mut ihan hulluks. pahinta mulle on hissa3, joka sinänsä on ihan mielenkiintonen ja jänsky, mut sitä asiaa on vaan ihan liikaa ja mulla ei nyt yksinkertasesti keskittyminen riitä. toinen ongelma on espanja, jonka suhteen päätin nyt lopullisesti luovuttaa ohops, siitä ei vaan tullut mitään. onneks on ollut viikolla piristyksenä ihana lime leaf ja heini, kuorossa joululaulujen laulaminen, narrissa mahtavat improjutut ja ihmiset ja eilen näin taas pitkästä aikaa milmaa ja oli kyllä hauskaa seikkailla ikeassa tän kokeisiinluvun lomassa. pieniä juttuja vaan, mut eiköhän arki sitten taas yllättä ja samassa oo ihan liikaa tekemistä. joskus vaan tuntuu, et oon kokoajan yllättynyt.

mutmut olipas lyhyt juttunen tää. kaikille hauskaa viikonalkua ja muistakaa, et ei se maanantai nyt oikeesti niin hirveä ole (vaikka siltä se aina tuntuukin).

9/21/2013

omena ja kolme tuntia blurred linesia

appletree1 - Copy
omenat on tosi hyviä ja oon niitä innokkaana napsinut vähän liikaakin lähiaikoina. oon tehnyt muitakin asioita liikaa, kuten katsonut geordie shorea ja kuunnellut jululla blurred linesia kolme tuntia putkeen oppimatta vieläkään sanoja. odotin eilen myös bussia ihan liian kauan sellossa, vaikka nopeesti se aika loppujen lopuks meni, kun juteltiin even kanssa mm. imagine dragonsin keikasta, jonne ois upeeta suunnatta tonne tukholman puolelle lähitulevaisuudessa. tuntuu jotenkin, että elämä on täynnä ihan mahtavia suunnitelmia ja unelmia, mutta mulla ainakaan ykskään ei liity jatko-opiskeluun saatika jossain häämöttävään työelämään, ihan inhottaa ajatus. onneksi vielä ei oo kiire, vaikka mun opo jarkko saattais olla asiasta vähän eri mieltä.

9/13/2013

tanssitaan yhdessä auringonlaskuun

autumn6
autumn3 autumn9 autumn5 autumn7 autumn10 autumn4 autumn8joskus on tosi paha olla - ei ehkä niinä hetkinä, kun bussipysäkin takaa kurkisteleva syystuuli nipistää poskisista, mutta silloin, kun istun yksin mun sängyn päällä ja mietin kaikkea turhaa ja tyhmää ja sekalaista. sellaisia asioita, joita me kaikki mietitään. niinä hetkinä tulee semmonen inhottava, tyytymätön ja ahdistunut olo. kännykkä piippailee omiaan, musta tuntuu etten oo tarpeeksi missään läsnä ja viikonlopun suunnitelmat kasaantuu, ihan niinkun mun liian isot nilkkasukat conversejen sisällä. lopulta tajuan mennä suihkuun, laskea kaikki mun elämässä olevat kivat jutut ja palata takasin arkeen tuntien huonoa omatuntoa siitä, että olin liian kauan suihkussa.

onneks elämässä tosiaan on ihan hirveesti hyviä asioita, joista voi iloita. jos haluaa olla tosi kliseinen wannabehipster, niin voi napata pienimmän vihon, mitä talosta löytyy ja ryhtyä ihan kirjottamaan niitä kunnes kyllästyy. niin mä tein malesiassa, kun tuli yhtenä onnettomana hetkenä ikävä kotia ja kaikkea tuttua ja turvallista. nykyään kun luen sitä vihkoa, alkaa mua itkettää. ei ne kyyneleet malesiasta ehkä johdu vaan siitä, miten kaipaan sitä fiilistä, kun koko maailma ja elämä oli läsnä. miten mä saatoinkaan olla surullinen sillon? ehkä kohta mä menen taas jonnekkin etsimään itseäni ja lisää turhia hipstervihkoa. jotain juttuja osaa arvostaa aina näin jälkeenpäin.

mua väsytti viime viikonloppuna niin paljon, että oli pakko irrottautua suunnitelmista ja jäädä tänne vaarilaan köllöttämään. täällä on aina niin hyvä olla, kun voi katsoa leffoja ja miettiä elämää ja laulaa maailman parhaassa suihkussa. seuraavana iltana mulla olikin sitten energiaa tanssia vilman kanssa pitkin jätemäen hiekkateitä ja ihailla auringonlaskua, kun se kerrankin näyttäyty meille kaikissa parhaimmissa väreissään.

heinin kanssa tuli tänään juostua pitkin megazonen pimeitä käytäviä missä muuallakaan kuin koulun liikkatunnilla. oli mahtava fiilis, kun sai viimein osuttua johonkin suoraan lattian läpi ja nähdä, kuinka se ihmeissään vilkuili ympärilleen etsien syyllisiä. kolme sekuntia siinä aina ehti itsekseen naureskella, kun joku toinen ampui suoraan selkään. huomenna mulla on suuntana loviisan mökki, mutta tänään ajattelin ottaa rennosti ja katsoa jonkun mahtavan leffan mun sedän kanssa. ehkä vaarin suklaakätkössäkin ois jäljellä jotain hyvää. viettäkää kaikki muksu viikonloppu. (:

9/03/2013

mä en oo mikään katti

olin eilen kipeenä kotona ja huomasin, että mulla on eriparisilmät. oon tainnut periä ne vaarilta. mulla on myös mummin nenä, malesianmummin hymykuoppa vasemmassa poskessa ja isin tyhmä nauru. löysin mun kaapista mintunvärisen villapaidan ja viikonlopulta purkamattomasta kangaskassista ton kukkapannan, ja istuin ja ilveilin kameran edessä varmaan viisitoista minuuttia ihan vaan siksi, että mulla oli niin tylsää.

tänä aamuna heräsin, oon yhä kipeä, mulla on yhä eriparisilmät, mummin nenä, malesianmummin hymykuoppa ja entistä tyhmempi nauru, kun äänikin lähtenyt (vaikka vielä se kuulostaa samalta kun isin). heitin mun kaftaanin päälle ja nyt istun mutrusuisena koneella ja odotan joulua. tahtoisin leikkiä, että tällä postauksella oli joku tarkotus, mut ehkä tällä ei nyt ollut. ensi kerralla sitten.

9/02/2013

kylmiä iltoja odotellessa

juttujavaan2 juttujavaan1
tanssittiin pari viikkoa sitten äidin ja kaikenmaailman hassujen kanssa turun yössä ja tajusin, että oon ainoa mun ikäluokkaani meidän monien kummastelemassa suvussa. arki on alkanut tosi töksähtelevästi ja nytkin makaan nuhasena sängynpohjalla, ääni poissa jo viidettä päivää ja mua laulattaa ihan kauheesti (koska haim, imagine dragons, fun, bastille ja muut muksut). toinen juttu mikä vaivaa on tää jatkuva matkakuume, tai oikeastaan seikkailukuume. onneksi maailma odottaa ja voin keskittyä nyt matikanläksyihin, plääh.

8/17/2013

mä tahtoisin kertoa teille kaiken (malesiasta ja onnenkyynelistä)





mitä mun kuuluis edes sanoa? miten mä ikinä voin tiivistää kuukauden kaikki tuntemukset, kokemukset ja ajatukset muutamaan lauseeseen. miten mä ikinä voin saada sen fiiliksen sisällettyä sanoihin, tyhjiin kirjaimiin ja muutamaan hassuun kuvaan. enkä mä mitenkään saakkaan - en tiiä monessako postauksessa tätä mun kokemusta puran tai jaan tai miten sen ikinä haluakaan sanoa, mutta näillä mä nyt yritän alottaa.

se on ihan hassua, miten hyvä mun oli olla tuolla. miten paljon mä rakastin niitä joka-aamuisia "morning"-lausahduksia, joihin hostmama vastasi nauraen "afternoon". mä tykkäsin nukkua aina pitkään mun KL-kodissa, koska illat venyi aina pitkiksi hostsiskon kanssa indiemusaa kuunellen ja leffoja katsoen. ja on se ihan hassua, miten mä jaksoin herätä 5.30 ihan vaan nähdäkseni aamuöisen kota bharun valot ja sen koulun, missä joka ikinen opettajia myöten otti mut niin sydämmellisesti vastaan. ja kuinka epäilyttävien katukeittiöiden ruoka on parasta mitä mä oon ikinä maistanut, ja kuinka farewell dinnerin halaukset ei ehkä jääkkään viimeisiksi. ja kuinka onnelliseksi mut teki green tea frappuchino yöllisellä singaporen kentällä, ja kuinka mä itkin onnesta salaa, kun aurinko oli jo laskenut. ja kuinka nyt tosta kuukaudesta on jäljellä enää kuvia ja pieniä suuria muistoja, jotka saa mut hymyilemään ihankun joku hassu hölmö, jolla ei elämästä ole vielä juurikaan tietoa. ja eihän mulla ookkaan, sen mä huomasin tuolla. mulla ei ole vielä hajuakaan mistään, ja mulla on niin paljon opittavaa. mutta nyt hetken ainakin aion levähtää kotona, täällä on ihan hyvä ja vielä paremmaksi kaiken tekee se, että tiiän kuinka koko maailma on avoinna. kuinka koko maailma on koti. :)

7/12/2013

only hate the road when you're missing home


 vietin pari ihanaa päivää mun kamujen kanssa tampereen lähettyvillä. juteltiin, syötiin, uitiin, kuvattiin ja oli vallattoman muksua. suomi on jotenkin tosi kiva maa semmosilla hassuilla tavoilla, joita ei aina huomaa, ja jotka joskus yllättää kutittamalla jalkapohjasta tai kaatamalla sut epämääräiseen kukkapuskaan naapuripellolla.

mulla ois lähtö kahden yön päästä. ekat jännäysitkut itketty ja panikoinnit panikoitu. toiset hostit otti yhteyttä ja kaikki vaikuttaa niin ihanalta, mutta mua vaan jänskää ihan kauheesti. oon ehkä vähän tämmönen dinotapaus mut uskon et kaikki järjestyy hyvin päin.

7/02/2013

malesiajänskäystä

whiiip! oon ihan superinnoissani kaikesta ja kaikista ja oli pakko jotain tänne blogin puolellekin sekoilla. mulla olis siis lähtö ens viikon sunnuntaina ja palaan vasta kun koulut on alkanut ja elokuussa eletään viidettätoista päivää. vaikka oonkin reissussa vaan sen neljä viikkoa, niin oon jo nyt ihan kauhuissani kaikista jutuista kuten siitä, miten saan mun pyykit pestyä ja saanko unta lentokoneessa (en saa, en saa ikinä unta lentokoneessa) ja kaiken kaikkiaan oon vaan tosi innoissani.

en oo kauheesti täällä tota mun matkaa avannut, joten voisin jotain siitäkin teille kertoa. oon koko elämäni unelmoinut, että voisin lähteä edes jonkinlaiseen vaihtojuttuun. koko vuodeksi oli alunperin suunnitteilla tonne maailmalle mennä, mutta koska en tahtonut pitkittää mun lukio-opiskelua, jättää kaikkia ystäviä tänne ja maksaa omista rahoistani kymppitonnia niin päädyin sitten vähän pienimuotoisempaan ratkaisuun. mulla on ollut ajatuksena mennä kuitenkin britteihin lukion jälkeen opiskelemaan, joten siellä ehdin nähdä myös maailmaa sopivasti. (:

 lähden siis lions clubin kautta malesiaan, majotun kahteen isäntäperheeseen ja lisäksi mulla ois tiedossa youth exchange camp, joka kestää muistaakseni kolmisen päivää ja järjestetään jossain rannalla. oon saanut perhetiedot ja kaikki sunniilleen kuukaus sitten, ja vietän ekan viikon kuala lumpurissa, malesian pääkaupungissa, jossa oon jo pienempänä käynytkin, kun malesianmummi ja -ukki asui vielä siellä. toinen perhe taas asustelee kota bharussa, josta en tiedä paljonkaan muuta kuin sen, että siellä ei ilmeisesti katsota kovin hyvällä lyhyitä shortseja tai hameita. kuala lumpurin perheessä vietän pidemmän ajan, ja oonkin ollut yhteydessä mun hostpapaan ja hostsiskoon, joista jälkimmäinen sanoikin "get ready to shop till you drop", sitä todellakin innolla odotellessa! molemmissa perheissä mulla on muutama hostsisarus, ja oon tosi ilonen, että ne on jopa suunnilleen mun ikäisiä huhuhuh.

mulla on jo matkavakuutukset ja kaikki hoidossa, lentoliput ostettu ja tieto siitä, että lennän tonne kauas kahden muun suomalaistytön kanssa. tiedossa ois enää viimeiset jutut kuten pakkaus ja henkinen valmistautuminen (mitäsmitäs). vaikka oonkin vaan nelisen viikkoa tuolla muualla, niin silti tuntuu tosi pelottavalta jättää kaikki tuttu tänne. lisäksi mulla on lisähaasteena pienet kieliongelmat, sillä kuulemma malesiassa jotkut ei puhu välttämättä sanaakaan englantia ja loput usein niin vahvalla aksentilla ja huonosti, että niitä on tosi hankala ymmärtää. varaankin mukaan jonkun piirrustusvihon ja preppaan mun elehtimistaitoja, että mun sanomukset menisi perille vaikka sitten kokonaan ilman enkkua.

apua tästä tuli kyllä tekstillinen postaus, mutta ehkä se on vaihteeks ihan okei. 12 yötä tosiaan huhuhuhuhu!

7/01/2013

whiips


myöhäisiä junia ja busseja, singapore hotwokin suurkulutusta ja juttelua neljään asti aamuyöhön charlotten kanssa. heinin synttärit ja järvessä polskimista ihanassa seurassa ja meerin kanssa kuulumisten vaihtoa shoppailun ja blogilates-hypetyksen merkeissä. oon yrittänyt ahtaa mun normit kesäsuunnitelmat tähän puoleentoista kuukauteen, mutta onneks on jäänyt aikaa myös vaarilla löllötykseen ja mansikoiden popsimiseen.
laskin tänään öitä malesiaan, ja 13 unetonta tai unellista sellasta ois vielä jäljellä, huuu!

6/25/2013

vesivärejä ja prinsessailua





vietin pari löllötyspäivää kotona ja vaarilassa vesiväreillä leikkien ja leffoja kattoen, ja tänään päädyinkin jo ihmisten ilmoille tonne helsingin puolelle. en oo ehtinyt nähdä harmiksi melkein ollenkaan mun lukiokavereita nyt kesällä, joten nyt on ollut suunnitelmia nähdä noita ihania senkin edestä, ja tänään tapasinkin heiniä pitkästä aikaa. kierreltiin mekkokauppoja vanhojentanssipukuja sovitellen, seisoskeltiin subissa pelkän vesipullon ja vessan takia jonotellen ja oli kieltämättä ihana päivä, kun aurinkokin viimein ilmestyi ja ulkona oli muutenkin ihanan lämmin! en oo koskaan ennen pitänyt tommosia mekkoja ja vaikka oonkin tämmönen kääpiökokoinen pomppupallo niin kyllä sitä nyt tunsi olonsa varsin prinsessaksi.